”Tällä paikalla sijainneessa puutalossa oli Suomen kansallisfilosofin Johan Wilhelm Snellmanin lapsuudenkoti…”
Teksti voisi olla jonkin talon seinällä pienellä suomalaisella paikkakunnalla. Mutta se löytyykin Ruotsin pääkaupungista, Södermalmin kaupunginosasta.
Snellman on tavallaan syypää myös edelleen kuumana vellovaan keskusteluun niin sanotusta pakkoruotsista.
Snellman kuului ruotsinkieliseen eliittiin. Mutta ei, hän ei ajanut ruotsin, vaan suomen kielen aseman vahvistamista. Hän ei oikein koskaan oppinut itse kunnolla suomea. Häntä saamme syyttää tämän loputtomia päätteitä sisältävän uralilaisen kielen nostamisesta läntiseksi sivistyskieleksi.
Suomi on ruotsalainen, kuten äskettäin esitetty, raivoakin herättänyt samanniminen TV-sarja todisti. Jopa suomen kielen päätyminen kulttuurikieleksi on ruotsalaisten salajuoni.
Mutta ruotsalaisuutemme ei pitäisi aiheuttaa meille hätää eikä häpeää. Eivät muut kansat ole sen aidompia.
Ruotsalaisia yhdistää ehkä eniten kuningasperhe, Bernadottet. Suku on kuitenkin alkuperältään ranskalainen. Hallitsijasuku sai alkunsa, kun Ranskasta saapunut sotilas Jean-Baptiste Bernadotte juonitteli itsensä valtaan vuonna 1818.
Ranskalaisia puolestaan yhdistää eniten heidän niin rakastamansa ja visusti varjelemansa kieli. Ranskalaisten – noiden sarjakuvien urheiden gallialaisten – kieli perustuu kuitenkin latinaan, siis roomalaisten miehittäjien mukanaan tuomaan kieleen.
Entä sitten se latina, katolisen kirkon pyhä kieli?
Kielitieteellisesti on kiistatonta, että latina on vuorostaan sukua muun muassa etupäässä ortodoksien puhumalle venäjälle. Ja hindujen pyhälle kielelle sanskritille. Sekä tietysti persialle, Iranin islamilaisen tasavallan viralliselle kielelle.
Maailmalla roihuava vihanpito onkin suvun sisäistä – niin kansojen, kielten kuin uskontojenkin välinen.
Snellmanin aatetovereiden, suomalaismielisten eli fennomaanien iskulause kuului: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.”
Oikeastaan olemme edelleen ruotsalaisia. Venäläisiksi ei tarvitse haluta – sitäkin olemme jo valmiiksi. Olkaamme siis maailmankansalaisia.
Hienoista suomalaisista piirteistä tinkimättä!