T utkijat ovat vuosia ennustaneet voimakasta maanjäristystä Himalajan alueelle. Nepal sijaitsee mannerlaattojen välissä, ja uhka kohdistuu ennen kaikkea sen pääkaupunkiin Katmanduun. Kaupunkia on koetellut tuhoisa maanjäristys noin 75 vuoden välein. Edellisestä isosta järistyksestä on nyt 80 vuotta.
Maan järistessä noin kahden miljoonan asukkaan Katmandun rähjäisistä taloista ja kapeista kujista tulee hengenvaarallisia. Hallitsemattomasti kasvanut, köyhä kaupunki ei ole juuri pystynyt valmistautumaan järistykseen. Pelastuskalustoa tai lääkkeitä ei ole tarpeeksi. Ulkopuolisen avun on vaikea päästä kaupunkiin, joka sijaitsee korkeiden kukkuloiden ympäröimässä laaksossa.
Pääkaupunkiin johtaa vain muutama tie ja sen ainoa lentokenttä todennäköisesti tuhoutuisi voimakkaassa järistyksessä. Yhdysvaltalainen GeoHazard -tutkimusjärjestö onkin listannut Katmandun maanjäristykselle riskialtteimmaksi kaupungiksi maailmassa.
Valmistautuminen on luksusta
Maanjäristys on uhkana niin kokonaisvaltainen, että se vaikuttaa väistämättä kaupungin asukkaisiin. Suomen Punaisella Ristillä maassa 2007–2009 työskennelleen Marko Korhosen mukaan keskivertonepalilaisella ei ole kuitenkaan varaa ajatella saati valmistautua potentiaaliseen uhkaan.
”Useimmilla ihmisillä on tarpeeksi tekemistä arjen selviytymisessä. Esimerkiksi ruoan tai veden varastoiminen vaatii resursseja, joita on vain harvalla. Valmistautuminen luonnonkatastrofiin on etuoikeutettujen luksusta.”
Nepalissa maa järisee säännöllisesti ja ihmiset ovat tietoisia ison järistyksen mahdollisuudesta ja sen tuhoisista seurauksista. Nepalin Punaisen Ristin työntekijä Prajjwal Acharya on huolissaan siitä, ettei tietoisuus ole johtanut valmistautumiseen. Hän työskentelee hankkeessa, jossa katmandulaisia opastetaan, kuinka maanjäristykseen tulisi valmistautua ja kuinka sen tapahtuessa tulisi toimia.
Maassa ei ole resursseja laajamittaiseen varautumiseen. Esimerkiksi kouluja ei ole varaa peruskorjata. Sen sijaan Punaisen Ristin hanke pyrki varmistamaan muun muassa sen, että koulujen irtaimisto on ruuvattu seinään tai lattiaan kiinni, poistumistiet on merkattu ja ovet aukeavat ulospäin, mikä helpottaa rakennuksista poistumista.
Achyaran mukaan valmiutta olisi laajennettava ja tehostettava. Näin voitaisiin varmistaa, että katastrofin jälkeinen apu toimisi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. ”Samalla oikeanlainen valmistautuminen voi lieventää ihmisten pelkoja”, Acharya sanoo.
Hallinnan tunne on olennaista
Kriisipsykologi, dosentti Salli Saaren mukaan on tyypillistä, etteivät ihmiset ajattele vaaraa tai uhkaa, johon ovat tottuneet lapsesta saakka. ”Tällaiseen uhkaan liittyy ajatus siitä, ettei asialle voi tehdä mitään, eikä se ole omassa hallinnassa. Silloin on helpompaa torjua se pois mielestä”, hän sanoo.
Torjunnan lisäksi on tyypillistä, että ihmiset ulkoistavat maanjäristyksen kaltaisen katastrofin hallinnan esimerkiksi jumalalle tai kohtalolle. Sotien tai muiden ihmisten aiheuttamien katastrofien kohdalla se on vaikeampaa kuin luonnonvoimien suhteen. Siksi ne onkin usein helpompaa hyväksyä ja tottua elämään niiden uhan alla.
Saaren mukaan hallinnan tunne liittyy myös olennaisesti katastrofiin valmistautumiseen. Jos valmistautuminen lisää hallinnan tunnetta ja vähentää epävarmuutta, se myös lieventää ihmisten pelkoja. Pelkkä tietoisuuden kasvattaminen ilman hallinnan tunteen lisäämistä voi puolestaan saada ihmiset pelkäämään enemmän.
Maanjäristyksen tapahtuessa ihmiset toimivat kuten muissakin katastrofeissa. Ensisijaisesti pyritään järjestämään itselle turvaa ja ravintoa. Tällöin on merkitystä sillä, miten ihmiset ovat valmistautuneet ja varautuneet katastrofiin. Psyykkiselle reagoinnille on tilaa vasta, kun perustarpeet on tyydytetty.
Pelottaako maanjäristys?
Bikash Shahi, 36, Patan Durbar Square
Totta kai pelkään. Jos tänne tulee iso maanjäristys, puolet kaupungin asukkaista voi kuolla. En kuitenkaan ajattele asiaa juuri koskaan, koska se ei siitä ajattelemalla tai pelkäämällä miksikään muutu. Olen käynyt valmistautumiskurssin, jossa opetettiin, miten suojautua järistyksen sattuessa. Onneksi asun maalla, jossa on avointa tilaa, minne juosta turvaan. Täällä kaupungissa käyn vain töissä.
Sirkumari Amatya, 88, Patan Durbar Square
En jaksa pelätä maanjäristystä. Jos se tulee, se tulee. Olen niin vanha, ettei sillä ole väliä. Kun maanjäristys tulee, istun paikoillani ja odotan, että se menee ohi. Mitä muutakaan voin tehdä? Olin 8-vuotias, kun täällä tapahtui maanjäristys, jossa kuoli paljon ihmisiä. Kotini tuhoutui täysin, mutta puuparru pelasti perheeni kuolemalta. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. Muistan enää vain tärinän ja sen, kun ihmiset kävivät pitkään jälkeenpäin ihmettelemässä maahan tullutta isoa halkeamaa.
Manjil Stapit, 55, Ason
Tiedän, että maanjäristys voi tulla milloin vain, mutta eihän asialle voi tehdä mitään. Ei siihen voi valmistautua, ainoastaan juosta ulos. Tosin näin tiiviisti rakennetulla alueella sekään ei auta. Jos selviän hengissä juoksen kaupungin viranomaisten luo, joilla on kypäriä, valoja ja lääkkeitä. Olen peloissani, mutta vain Jumala tietää milloin maanjäristys tulee. Ei auta kuin elää elämää ajattelematta asiaa. Ei minulle ole mahdollista muuttaa turvallisemmalle alueelle. Ja vaikka olisikin, en ole varma haluaisinko. Tämä on kotini ja täällä ovat asuneet jo esi-isäni.
Asya Banu, 50, Ason
Maanjäristyksen aikaan olen ollut pari päivää todella peloissani, enkä ole saanut nukuttua. Sitten asia on taas unohtunut ja olen alkanut elää normaalia elämää. Kyllähän se pelottaa, mutta selviän siitä sillä, etten ajattele asiaa. Eniten minua huolettaa lasteni puolesta: miten he selviävät näin tiiviisti rakennetulla alueella? Ennen tämä paikka oli turvallisempi, koska täällä ei ollut niin paljon taloja. Olemme asuneet täällä jo 25 vuotta, joten en halua kuitenkaan muuttaa pois.
Raj Gorkha, 18, Ason
Asuin ennen maaseudulla, jossa minua ei pelottanut yhtään, vaikka tuli maanjäristyksiä. Täällä kaupungissa pelottaisi. Tiedän, että se saattaa tulla ja saatan kuolla. En kuitenkaan juuri ajattele asiaa. Vain jos siitä tulee jostain syystä puhetta kavereiden kanssa. En ole valmistautunut siihen millään tavalla, mutta tiedän, että pää olisi hyvä suojata.
Kuvat: Johannes Mikkonen