Artikkelikuva
”Olin niin selkeästi armeijaa vastaan

Vallankumouksen ääni

Egyptiläinen Ramy Essam pelkäsi kuolemaa vuoden 2011 protesteissa. Ruotsissa tilapäisesti asuva muusikko uskoo yhä, että demokratia voittaa hänen kotimaassaan.

P itkähiuksinen mies soittaa kitaraa ja laulaa ”Irhal, Irhal” – häivy, häivy. Paikka on Tahririn aukio Kairossa.

On tammikuu 2011 ja käynnissä ovat Egyptin presidentti Hosni Mubarakin vastaiset protestit. Väkijoukko hurraa kitaraa soittavalle Ramy Essamille.

18 päivää myöhemmin Mubarak ilmoittaa erostaan.

Demokratia-aktivistit riemuitsevat, mutta protestit jatkuvat. Vallankumouksen aloittaneita nuoria pelottaa, ettei vanha hallinto väisty, vaikka Mubarak on syrjäytetty.

Essam jatkaa aukiolla soittamista. Maaliskuussa Egyptin armeija iskee yllättäen aukiolle ja ottaa kiinni mielenosoittajia. Myös Essam napataan ja viedään aukiolla sijaitsevaan egyptiläiseen museoon. 

Siellä turvallisuusjoukot lyövät häntä kasvoihin ja vetävät häntä samalla hiuksista. Hänelle annetaan sähköiskuja.

Sen jälkeen Essam leikkaa pitkät kiharansa pois. Ne muistuttavat liikaa kidutuksesta.

”En usko, että elämässäni tulee pahempaa päivää. Jos selviää kidutuksesta, ei pelkää enää mitään”, Essam, 27, sanoo hiljaa.

Nyt hiukset ovat kasvaneet takaisin. Tuntemattomasta Tahririn aukiolla kitaraansa soittaneesta miehestä on tullut Yhdysvalloissa ja Euroopassa esiintyvä artisti, joka on palkittu muusikkojen sananvapautta edistävällä Freemuse-palkinnolla.

Essam on kotoisin Pohjois-Egyptin Mansourasta. Hän oli haaveillut vuosia elättävänsä itsensä musiikilla. Ennen vallankumouksia se tuntui vaikealta, sillä Egyptin hallintoa kritisoivalla rockilla oli vaikea menestyä.

”Aloin soittaa 17-vuotiaana. Halusin soittaa kitaraa, en mitään muuta. Pelasin myös jalkapalloa, mutta tajusin, että musiikki rakasti minua enemmän kuin jalkapallo”, hän virnistää. ”Kun vallankumoukset alkoivat, päätin tuoda niihin oman panokseni.”

Essamin lauluista tuli Tahririn protestiliikkeen tunnuslauluja. Muiden vallankumouksellisten tapaan myös hän toivoi maahan demokratiaa.

”Näin ei kuitenkaan käynyt. Ongelmamme oli se, ettei meillä ollut selkeää suunnitelmaa.”

Varastettu vallankumous

Protesteissa oli mukana myös islamilainen Muslimiveljeskunta. Poliittinen islamistijärjestö oli kielletty Mubarakin aikana, mutta se oli jatkanut toimintaansa maan alla. Liike oli hyvin järjestäytynyt ja onnistui keräämään itselleen kannatusta vallankumouksen jälkeen.

Kannatusta vauhditti järjestön vuosia köyhien parissa tekemä hyväntekeväisyystyö.

Veljeskunta voitti vaalit ja presidentiksi nousi Mohamed Mursi. Veljeskunta ei kuitenkaan pyrkinyt edistämään demokratiaa, vaan alkoi kasata valtaa itselleen ja ajaa Egyptiin tiukkaa islamilaista lainsäädäntöä.

”Muslimiveljeskunnan kannattajat eivät taistelleet vapaudesta ja tasa-arvosta, vaan uskonnollisen fasismin puolesta”, Essam sanoo.

Pettyneiden egyptiläisten mitta tuli nopeasti täyteen. Kesällä 2013 alkoivat uudet protestit, jotka johtivat Mursin syrjäyttämiseen.

Mursin jälkeen valtaan nousi armeijan Abdel el Fattah el-Sisi, jonka valtakausi on monien mielestä palauttanut maan takaisin Mubarakin aikaan. Aktivistien pidätykset ovat jatkuneet ja protestien järjestäminen on kielletty protestilain nojalla. Islamistit ovat iskeneet useita kertoja hallintoa vastaan pommi-iskuin.

Sisiä vastaan ei ole kuitenkaan noussut enää isoa kansanliikettä. Essam arvioi, että egyptiläiset ovat kyllästyneet jatkuviin levottomuuksiin.

”Sisin hallinto nähdään parempana kuin jatkuva epävakaus. Monet pelkäävät, että Sisin kaatuminen johtaisi ääri-islamistien nousuun tai ajaisi maan Syyrian kaltaiseen kaaokseen”, Essam selittää.

Hän uskoo silti, että Egyptiin saadaan vielä demokratia.

”Sisin suosio tulee laskemaan. Talous on ongelmissa ja köyhien asema vain huonontunut. Silloin voimme aloittaa taas uuden kansanliikkeen.”

Essam huomauttaa, että demokratia-aktivistien on oltava silloin paremmin valmistautuneita.

”Ongelmamme on, ettei meillä edelleenkään ole tarjota kunnon vaihtoehtoa. Köyhät ihmiset ajattelevat, ettei meillä ole heille mitään annettavaa. Jos seuraava vallankumous tulee eikä meillä edelleenkään ole ratkaisua, meille tulee taas uusi diktaattori. Ratkaisun on löydyttävä.”

Turvassa ruotsissa

Vallankumouksen ääneksi nousseen kriittisen muusikon on vaikea harjoittaa ammattiaan uuden hallinnon alla.

”Olin niin selkeästi armeijaa vastaan, että minua on viimeisen puolentoista vuoden aikana kielletty esiintymästä tai edes puhumasta mediassa.”

Siksi Essam päätti sanoa kyllä, kun hänelle tarjottiin Ruotsin Malmöstä kahden vuoden artistiresidenssiä. Residenssin tarkoitus on tarjota kotimaassaan vainotuille taiteilijoille koulutusta ja turvalliset olosuhteet taiteen tekemiseen.

”Otin tarjouksen ilolla vastaan. Ruotsissa minulla on mahdollisuus kehittyä artistina ja jatkaa musiikintekoa.”

Essam on esiintynyt myös Suomessa. Hän on tutustunut muun muassa rap-artisti Palefaceen, ja aikoo levyttää tämän kanssa yhteisen kappaleen.

Essam kuitenkin toivoo voivansa palata kotiin artistiresidenssinsä päättymisen jälkeen ja jatkaa demokratian puolesta taistelua.

”Ei ole helppoa olla kaukana kotoa, faneistani ja vallankumouksestani. Mutta uskon, että jos kehitän itseäni ja musiikkiani täällä, voin kotiin palatessani auttaa paremmin ihmisiä. Uskon todella, että musiikin avulla voi vaikuttaa.”

Mistä Essam ammentaa rohkeutta jatkaa ihanteidensa puolesta taistelua rankoista kokemuksista huolimatta?

”Protesteissa pelkäsimme kuolevamme, kun seisoimme aseistettujen turvallisuusjoukkojen edessä. Jos siitä selviää, lakkaa pelkäämästä.”

Moni menetti jonkun läheisensä. Essam sanoo taistelevansa myös heidän puolestaan.

Vallankumoukset antoivat Essamille myös mahdollisuuden toteuttaa nuoruutensa haaveet muusikkoudesta.

”Koen, että kovatkin kokemukset ovat olleet minulle etu. Pidätykset, kidutukset ja ystävieni muistot ovat tehneet minusta paremman artistin.”

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu