Järkytyin, kun luin Helsingin Sanomista Anna-Stina Nykäsen Pariisin terrori-iskuihin liittyvän kommentin. Siinä sanottiin, että “Kun jotain kauheaa tapahtuu, aina tulee joku apuun. Tuolla on ihmisiä sylikkäin, tuolla kannetaan toista, annetaan lämmintä päälle, sidotaan haavoja, suojataan kaveria, pelastetaan toisen lapsia.” Se oli kaunis, viisas ja lohduttava kirjoitus.
Ja minulle järkyttävä, sillä tajusin, että asuinmaani Kiina on rikki. Kiinassa kukaan ei tule apuun.
Kaksivuotias taapero Yue Yue oli eksynyt tielle. Autoilija ajoi hänen ylitseen. Vähintään 18 ihmistä kulki pysähtymättä verissään makaavan tytön ohi. Ohikulkijat eivät voineet olla huomaamatta häntä. Lopulta roskienkerääjänainen auttoi lasta. Sitä ennen toinen auto oli ehtinyt rusikoida Yue Yuen jalkoja. Tyttö kuoli sairaalassa.
Viisivuotiaan Yan Zhen yli ajoi bussi, eikä kukaan tullut auttamaan. Poika kuoli. Näitä tapauksia on paljon, ja niistä kiertää netissä karmaisevia videoita, sillä valvontakameroita Kiinassa riittää.
Mikä helvetti kiinalaisia vaivaa? Sitä kiinalaiset ihmettelevät itsekin Kiinan somessa.
Lainsäädäntö ainakin. Yhtä maakuntaa lukuunottamatta Kiinasta puuttuu laupiaan samarialaisen laki. Jos Kiinassa auttaja vahingossa pahentaa onnettomuuden uhrin tilaa, auttaja voi joutua tuomiolle. Ja moni on joutunut. Uhri itse tai omaiset ovat vaatineet korvauksia ja saaneetkin niitä.
Kiinalaiset myös pelkäävät rahaa riistäviä huijareita. Ei ole harvinaista, että joku tahallaan kaatuu päin vastaantulijaa ja väittää vastaantulijan vahingoittaneen vaikkapa hänen selkäänsä. Kun länsimainen mies pyörtyi Shanghain metrossa, muut matkustajat pakenivat vaunusta seuraavalla asemalla. Pyörtyjälle ei löytynyt auttajaa.
Kiinalaiset syyttävät gallupeissa kansakunnan yleistä moraalin laskua. Karmeita – ja yllättävän yleisiä – esimerkkejä ovat tapaukset, joissa autoilija ohikulkijaan törmättyään pysähtyy ja peruuttaa vielä kerran pari uhrin yli. Autoilija haluaa varmistua, että uhri kuolee. Syy? Onnettomuudessa kuolleen omaisille joutuu luultavasti maksamaan vähemmän korvauksia kuin vammautuneelle hoitokuluja.
Mistä moinen moraalin romahdus? Kiinalaiset usein puhuvat vanhojen hyvien arvojen häviämisestä, kun kaikki juoksevat rahan ja rikastumisen perässä. Minusta tuntuu, että luottamus ja auttaminen ovat Kiinassa jo pitkään liittyneet lähipiiriin: perheeseen, sukuun ja hyviin tuttuihin. Ulkopuolisista ei ole niin väliksi. Nyt kun Kiinan kylät ovat kohta tyhjentyneet jättikaupunkien lähiöihin, läheisiä on vähän ja ulkopuolisia paljon.
Toki kaikkea voi selittää myös 1960-luvun kulttuurivallankumouksella, jolloin lapset usutettiin vanhempiaan ja opiskelijat toisiaan vastaan, alaiset pomojensa ja naapurit naapureidensa kimppuun. Oli ilmiantoja, väkivaltaa, karkoituksia. Siteet ja ihmiset revittiin rikki.
Jotenkin kaikki selitykset tuntuvat riittämättömiltä.
Mutta ei Kiina toivoton ole, yhtäkkiä ja yllättäen päin vastoin. Nettikauppajätti Alibaba lanseerasi tänä syksynä laupiaan samarialaisen vakuutuksen. Se korvaa oikeudenkäyntikuluja, mikäli vakuutuksenottaja joutuu vaikeuksiin autettuaan onnettomuuden uhria. BBC:n mukaan viidessä päivässä vakuutuksen otti 60 000 kiinalaista.
Kiinalaiset ovat siis valmiita maksamaan siitä, että varmasti uskaltavat toimia onnettomuuspaikalla. Pohjimmiltaan ihminen siis ainakin haluaa auttaa. Sekin on lohduttava ajatus.