Jaakko Jaskarilla ja hänen vaimollaan Charlese Saballella on takanaan jännittävä viikko. Jaskarin ohjaaman Jack in the Land of Transpinays -dokumentin maailman ensi-ilta Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla on myyty loppuun.
Pariskunta iloitsee, että dokumentti on otettu myönteisesti vastaan.
”Odotimme ainakin jonkinlaisia vastareaktioita. Sukupuolinormien kyseenalaistaminen voi olla suvaitsevaisillekin ihmisille vaikeaa”, Jaskari sanoo.
Hän otaksuu, että tv-sarja Orange is the new black ja joulukuussa 2014 järjestetty sukupuolineutraalia avioliittoa tukeva kansannousu ovat loiventaneet asenteita myös transihmisiä kohtaan.
Jaskarin dokumentissa filippiiniläiset transnaiset esittelevät maansa kulttuuria, ruokaa ja historiaa.
”Halusimme Charin kanssa näyttää, kuinka elämänmyönteisiä, lahjakkaita ja luovia monet transihmiset ovat – kaikista syrjinnän aiheuttamista paineista huolimatta.”
Jaskari muistaa lapsuudestaan Hectorin kappaleen Kesäyllätys, jossa laulajan rakkauden kohteen paljastuminen transsukupuoliseksi ei sammuta tämän tunteita. Jaskari sanoo jo tuolloin aavistaneensa, että asia tulee vielä joskus koskettamaan hänen elämäänsä.
Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin, työskenneltyään hyvän tovin valokuvaajana, Jaskari alkoi kuvata transihmisiä eri puolilla maailmaa.
Tuosta materiaalista syntyi myös tämä ensimmäinen pitkä tv-dokumentti. Filippiineillä Jaskari tutustui transaktivisti Saballeen, joka lupautui auttamaan häntä dokumentin taustatyössä.
Koska Saballella on laajalti yhteyksiä muihin filippiiniläisiin transnaisiin, hän tiesi ketkä voisivat olla halukkaita osallistumaan kuvauksiin. Juuri Saballen avulla Jaskari pääsi näkemään ja kuulemaan paljon sellaista, joka olisi muuten jäänyt piiloon länsimaalaiselta heteromieheltä.
Saballella oli myös ymmärrystä siitä, mihin dokumentissa kannattaisi keskittyä: onhan hän itsekin transnainen.
Alun perin Saballen itsensä ei ollut tarkoitus esiintyä dokumentissa, mutta toisin kävi. Hänen asiantuntemuksensa vaikutti dokumentin rakentumiseen.
”Ajattelin, että oma elämäntarinani on liian tasapainoinen ja normaali kiinnostaakseen katsojia. Minulla on hyvät välit perheeseeni ja he rakastavat minua. Palautteesta päätellen juuri heidän hyväksyvä suhtautumisensa on aivan erityisesti koskettanut katsojia”, Saballe sanoo.
Dokumentissa esitellään myös transkulttuurin karnevalistinen puoli. Filippiineillä järjestetään lähes viikoittain kauneuskilpailuja transnaisille.
”Transkulttuurin provokatiivinen puoli on ymmärrettävää. Jos ihminen puserretaan marginaaliin ja häneltä riistetään perusoikeudet, saattaa provosoiva pukeutuminen ja käytös muuttua selviytymiskeinoksi. Toisaalta kauneuskilpailut tarjoavat mahdollisuuden koetella viehätysvoimaa. Sallitaanhan sellainen cisnaisellekin eli sellaiselle naiselle, joka kokee olevansa omaan sukupuoleensa syntynyt”, Jaskari sanoo.
Yksi dokumentin trasnaisista on Vanity. Määrätietoinen nainen kertoo suunnitelmistaan, joihin kuuluu työn lisäksi sijoittaminen hyväntekeväisyyteen ja mahdollinen muutto Kanadaan.
Vanity toivoo löytävänsä kumppanin ulkomailta, koska kokee Filippiinit yhä hyvin patriarkaaliseksi ja vanhoilliseksi. Dokumentissa käykin ilmi, että monet transnaiset seurustelevat ulkomaalaisen miehen kanssa, koska he ovat lähtökohtaisesti usein avarakatseisempia.
Toisaalta esille tuodaan myös se, että Filippiinien historiassa sukupuolijako ei ole aina ollut yhtä mustavalkoinen. Ennen eurooppalaisia valloittajia naiseksi tekeytyviä shamaanimiehiä pidettiin pyhinä hahmoina, joilla oli yhteyksiä henkiolentoihin. Kulttuuri elää edelleen jollakin Indonesian saaren sademetsäalueella, piilossa valtaväestöltä.
Saballella ei ole vielä kovin paljoa kokemusta Suomen transkulttuurista. Hän ihmettelee, ettei transihmisiä näy enempää. Filippiineillä transväki on näkyvästi esillä – syrjinnästä huolimatta.
”Kun on esillä, on helpompi verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa ja löytää vertaistukea”, Saballe sanoo.
Vaikka Filippiineillä on transihmisten oikeuksia ajavia järjestöjä, maasta puuttuu translaki. Se, ettei transihmisillä ole oikeutta vaihtaa nimeään, korjata juridista sukupuoltaan tai saada yhteiskunnan tukea sukupuolenkorjausleikkaukseen, ajaa monet syrjään yhteiskunnasta.
Pariskunta aikoo jatkossakin edistää transihmisten asioita. Kuvatusta materiaalista on suunnitteilla tv-sarja tai useampi tv-dokumentti. Lisäksi Saballe ja Jaskari ovat vastanneet dokumentin herättämään kysyntään. He tarjoavat järjestöille ja yrityksille mahdollisuuden katsoa dokumentti ja keskustella aiheesta.
”Meillä on valtavasti opittavaa näiden ihmisten draivista, asenteesta, näkemyksistä ja elämänilosta. Kunpa he vain saisivat samat mahdollisuudet kuin me muutkin”, Jaskari sanoo.
Fakta: Transsukupuoliset
Arviot transsukupuolisten osuudesta eri maiden väestöissä vaihtelevat 0,3 ja 0,7 prosentin välillä. Menneissä kulttuureissa pyhinäkin pidettyjä transihmisiä alettiin kolonialismin ja uskonsotien myötä vainota. Thaimaassa he ovat onnistuneet säilymään osana maansa kulttuuria.
Filippiineillä transsukupuoliset kuitataan tavallisesti homoseksuaaleiksi, joten tilastoiminen on työlästä: arviot liikkuvat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin.
Transsukupuolinen ihminen ei samaistu syntymässään määriteltyyn sukupuoleen. Transsukupuolisuus ei kuitenkaan määritä ihmisen seksuaalista suuntautumista.
Lisätietoa: www.charandjack.com
http://jackinthelandoftranspinays.com
https://www.facebook.com/charandjack