Oli vuosi 2007 ja Tunisiaa johti vielä presidentti Zinedine Ben Ali. Kansalaisyhteiskuntaa kontrolloitiin eikä vapaata lehdistöä suvaittu. Hallintoa arvostelivat pääasiassa kyberaktivistit ja bloggarit, jotka käyttivät suojanaan internetin anonymiteettiä. Niin myös Lina Ben Mhenni, joka lanseerasi bloginsa A Tunisian Girl.

Vuonna 2011 Tunisiassa puhjenneen vallankumouksen aikana 2011 Ben Mhenni jatkoi bloggaamistaan, oli mukana järjestämässä mielenosoituksia ja avusti ulkomaalaisia viestimiä.

Presidentti Ben Alin paettua maasta A Tunisian Girl oli noussut koko arabimaailmaa ravistelevaksi ilmiöksi.

Mistä Ben Mhenni sitten kirjoitti?

”Sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, sananvapauden puutteesta ja maan eteläosaa piinaavasta nälänhädästä. Asioita, joihin valtamedia ei puuttunut”, bloggari kertoo.

Niin ikään Ben Mhenni kirjoitti satiirista poliittista blogia silloisen poikaystävänsä Sofiane Chourabin kanssa.

Kirjoittamisen ja aktivismin kannalta käänteentekevää olivat Gafsan lakot vuonna 2008. Etelä-Tunisiassa sijaitsevassa Gafsan maakunnassa työttömyys oli korkealla ja niin aluehallintoa kuin elinkeinoelämän johtajia syytettiin korruptiosta. Tyytymättömyys eskaloitui mielenosoituksiin.

Gafsan suurten lakkojen aikana Ben Alin hallinto sortui ensimmäistä kertaa tappamaan omia kansalaisiaan. Valtamediaa leimasi totaalinen vaikeneminen, niin sanottu black out total.  Syynä oli Ben Mhennin mukaan itsesensuuri. Suuri osa tiedostusvälineistä oli uskollisia Ben Alille.

”Tämän jälkeen ymmärsin, että jotain oli tehtävä. En voinut pitää suutani kiinni”, Ben Mhenni sanoo.

Lisätäkseen tunisialaisten tietoisuutta Gafsan tapahtumista Ben Mhenni alkoi avustaa blogia nimeltä Gafsan puolesta, Pour Gafsa. Blogi joutui sensuurin kohteeksi yli kaksikymmentä kertaa. Tämän jälkeen Ben Mhenni perusti yhdessä parin muun aktivistin kanssa blogin, joka käsitteli sananvapautta. Sitäkin sensuroitiin kymmeniä kertoja ja se jouduttiin lopettamaan.

”Gafsan tapahtumien jälkeen toivoimme, että maassa tapahtuisi joku muutos.  Mutta kukaan ei pystynyt ennakoimaan vallankumousta. Se tapahtui niin yllättäen ja nopeasti”, Ben Mhenni sanoo.

Vuonna 2011 Mohammed Bouazizi sytytti itsensä tuleen ja Sidi Bousaidin kylästä alkoi koko maahan levinnyt mielenosoitusten aalto. Ben Mhenni pakkasi tietokoneen ja kameran, päämääränään Sidi Bousaid ja Kasserine, jossa kansalliskaarti avasi tulen mielenosoittajia vastaan.

Ben Mhenin mukaan hänen kaltaisillaan kyberaktivisteilla oli vallankumouksen aikana kaksi päätehtävää: tapahtumista raportoiminen ja mielenosoitusten järjestäminen. Lisäksi Ben Mhenni toimi France24:n ja Al Jazeera English -kanavien kenttätoimittajana.

”Aluksi pidin Al Jazeeraa uutiskanavana. Mutta huomasin nopeasti sen olevan ennen kaikkea Qatarin intressejä vaaliva järjestö. Tosin se pelasi kyllä meidänkin pussiin. Kun aloitimme mielenosoitusten järjestämisen, paikalle tuli pari sataa osanottajaa, mutta Al Jazeera  uutisoi, että paikalla oli tuhansia. No, ei se meitä haitannut. Halusimme eroon Ben Alista”, Ben Mhenni nauraa.

Tuntuu absurdilta, että piikkirikkinen ja iloinen Ben Mhenni on väistänyt luoteja, navigoinut ulos kyynelkaasusumusta, välillä kylmissään ja nälissään ja kiroillut huonoja nettiyhteyksiä. Samalla hän on joutunut kestämään virkavallan häirintää ja muita uhkauksia.

11-vuotiaana Ben Mhennillä todettiin krooninen sairaus, jonka oireisiin kuuluvat äärimmäinen väsymys, hiusten lähtö, iho-oireet ja herkkyys auringolle. Leikkauskierre alkoi nuorena, ja myöhemmin molemmat munuaiset pettivät. Nuori nainen on käynyt kaksi vuotta dialyysihoidossa. Lopulta äiti antoi tyttärelleen toisen munuaisensa.

”Pelkoon suhtautuu eri tavalla, kun on nähnyt, kuinka ihmiset taistelevat elämästään hengityskoneiden varassa”, Ben Mhenni sanoo.

Haastattelun jälkeen katsomme seinällä riippuvaa valokuvaa. Siinä mielenosoittajien ympäröimä nuori nainen valokuvaa tapahtumia ympärillään. Hän tasapainoilee huteran näköisenä kivimuurilla, isä pitää jaloista kiinni. Ote on tiukka, jottei tyttö putoaisi.

Vuoden 2015 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin Tunisian kansallisen dialogin kvartetille, joka koostuu ammattiliitoista, asianajajien- ja ihmisoikeusjärjestöistä.

Tunisia, jonka mielenosoitukset käynnistivät arabikevään vuonna 2011, on ainoa maa, joka on vallankumousten jälkeen kehittynyt demokraattiseen suuntaan. Internetin ja median sensurointi on loppunut.

Kvartetin työskentely on myös osoittanut, että sekulaarien ja islamistien välinen dialogi on mahdollista ja edistää demokratiaa.

Kirjoittaja on saanut matkaa varten ulkoministeriön toimittaja-apurahan.