Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu toivoi Facebookissa, että Suomessa aikuisikänsä asuneelta mieheltä otettaisiin passi pois ja hänet lähetettäisiin sinne mistä oli tullutkin.
Vaikka paikkakunnan perussuomalaisten puheenjohtaja myönsi kommentin “harkitsemattomaksi” ja totesi, ettei se edusta puolueen linjaa, säestivät samanmieliset valtuutettua.
Raivoisan reaktion synnytti miehen ilmoitus lokakuussa, että hän astuisi ehdolle Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajaksi.
Ozan Yanarin ainoa virhe on hänen nimensä. Joillekin on mahdotonta hyväksyä, että ihminen, jolla on ulkomaalainen nimi, yrittää osallistua Suomessa poliittiseen elämään. Vai mikä muu syy vihan taustalla voi olla, kun se kohdistuu Suomessa aikuistuneeseen, työskentelevään, suomea puhuvaan kansalaiseen?
Kyse ei tietenkään ole vain nimestä. Onhan suomalaisillakin vaikkapa venäjän- ja ruotsinkielisiä sukunimiä. Ennen kuin ihmiset suomalaistivat sukunimensä, oli niitä enemmänkin. Omanikin saattaisi olla yhä Onufriev tai Josefsson. Sukututkimus avartaa, suosittelen sitä puoluerajojen yli.
Kun ihminen jätetään nimensä perusteella ulkopuolelle, kyse on asenteesta, jonka mukaan muualle muuttanut ihminen ei voi kasvaa osaksi toista kulttuuria ja toimia sen täysivaltaisena jäsenenä. Hänet nähdään jonakin muuna.
Tämän primitiivisen logiikan mukaan valtavirrasta vähänkin eroavalla ei pitäisi olla oikeutta poliittiseen päätöksentekoon, sillä se kuuluu vain alkuperäisväestölle. Näin ollen maailmalla asuvat yli miljoona ulkosuomalaistakin ovat uusissa kotimaissaan sopeutumiskyvyttömiä maahanmuuttajia, ikuisesti vain ja ainoastaan suomalaisia.
Koska julkisen henkilön taustojen tarkistamiseen kuluu korkeintaan minuutti, paljastaa ihmisen arvosteleminen nimen perusteella kyvyttömyyden käyttää netin hakutoimintoja. Kaupunginvaltuutetulta voi odottaa, että hän tietää mistä puhuu.
Nimen perusteella ihmisen kritisoiminen osoittaa myös, ettei kriitikko tunne maahan- ja maastamuuton psykologiaa. Koska ihmiset yleensä sopeutuvat, pysyvät diplomaatit asemamaissaan vain rajallisen ajan. Liian pitkä oleskelu heikentää kykyä nähdä asiat ulkopuolisena. Monet ulkosuomalaisetkin ovat sopeutuneet uusiin kotimaihinsa, joissa osa heistä osallistuu päätöksentekoon.
Hyvä esimerkki heistä on Japanin politiikassa vaikuttanut Marutei Tsurunen, jaakonvaaralainen Martti Turunen. Voi tosin olla, että tervemenoa-toivotteluissa ei ollut kyse heikoista tiedonhakutaidoista tai vilpittömästä tiedon puutteesta, vaan populistisesta suunsoitosta.