”Oi, kuinka hauskaa on tyttönä olla, minä olen tyttönä aina”, alkaa yksi lempiralleistani. Se kuului tamperelaisen tyttöbändimme Happy Huulten ohjelmistoon 90-luvun alussa. Oli hurmoksellista laulaa täysin palkein tyttöyden riemua. Olla iloisesti tyttö, porukassa, parrasvaloissa.
Yhtä rakas on kappale Näkymättömät kädet. Se kertoo, kuinka paljon piiloon jäävää työtä naiset yhteiskunnassa ja perheissä tekevät. ”Ihmisen paras ystävä ei ole koira, vaan näkymätön nainen”, kuuluu kertosäe.
Hetkittäin oli vaativaa olla tyttö. Joskus tunsin suruakin siitä. En tiedä, kuinka paljon ajattelin noita lauluja laulaessa itseäni. Enemmänkin äitiäni, mummiani – tai muita jo minua enemmän eläneitä ja kokeneita naisia.
Tiesin jo silloin, ettei parikymppinen voi vielä tietää kovinkaan paljon tasa-arvosta, seksuaalisuudesta, sukupuoleensa liittyvistä kulttuurisista tai yhteiskunnallisista reunaehdoista. Ei ole vielä riittävästi omaa kokemusta, perspektiivi puuttuu.
Siksi olikin niin helppo laulaa kovaa ja korkealta. Niin nuori ihminen tekee.
Päätimme omistaa maaliskuun numeron maailman naisille, kansainvälisen naisten päivän kunniaksi. Halusimme antaa äänen naisille ja näyttää, kuinka paljon he tekevät elämänsä eteen omissa elinympäristöissään.
Sambialaiset naiset ponnistelevat sen eteen, että voivat omistaa maata. Keniassa naiset selvittelevät heimokonflikteja, mikä palvelee koko yhteisön etua. Turkissa naisjärjestöt tekevät kaikkensa, ettei maan konservatiivihallitus saisi kavennettua naisten oikeuksia. Intiassa naiset ovat heränneet protestoimaan joukolla turvallisuutensa puolesta.
Samaan aikaan kun kolumbialainen teatterintekijä Patricia Ariza tekee kotimaassaan väkevää rauhantyötä paikallisten naisjärjestöjen kanssa, nigerialainen kirjailijatähti Chimamanda Ngozi Adichie tuuttaa feminististä ilosanomaa koko maailmalle.
Viime aikoina julkisuudessa on spekuloitu kehitysyhteistyön merkityksestä. On kysytty, tarvitaanko sitä tulevaisuudessa ja onko kaikki työ turhaa. Hyötyykö siitä kukaan?
Maailman naisille ja tytöille kehitysyhteistyöllä on merkitystä: Nykyään 90 prosenttia kehitysmaiden lapsista – tytöistä ja pojista – aloittaa koulunkäynnin. Noin 90 prosentilla maailman naisista on mahdollisuus käyttää tehokkaita ehkäisymenetelmiä. Äitiyskuolleisuuskin on laskenut kahdessakymmenessä vuodessa lähes puoleen. Kansalaisjärjestöjen vaatimusten ansiosta lapsiavioliitot tuomitseva päätöslauselma hyväksyttiin YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2013.
Totisempien aiheiden lisäksi kävimme myös leikkimielisesti selvittämässä, millaisia naisstereotypioita maailmalta löytyy. Mihin kaikkeen nainen taipuu miehen näkökulmasta vaimona, äitinä, tyttöystävänä ja rakastajattarena? Mitä naiset itse itseltään vaativat?
Tänään tahdon laulaa Happy Huulten Jakamaton-laulun sanoin, sillä tiedän tästä jo jotain. Nuoruuden palo ei ole sammunut: ”Syntymään asti jakamaton, lapsi synnyttyään sukupuoli on. Toiselle valta ja toiselle vastuu, pieni ihminen rooliinsa astuu. Kun yksi kahdeksi muuttuu, puolikkaasta ihmisestä jotakin puuttuu. Ei, en suostu siihen, ei en ole kylkiluustasi tehty.”
Riemullista naistenpäivää!