Istun lattialla keskellä suurta tilaa. Harmaat seinät tihkuvat kosteudesta. Tähän minut nyt on jätetty, ja ympärilläni on kymmeniä ja kymmeniä muita lähes alastomia: vanhoja naisia, keski-ikäisiä naisia, nuoria naisia, teini-ikäisiä tyttöjä, ihan pieniä tyttöjä.
Melske on kova. Välillä jotkut naureskelevat minulle. Koetan etsiä seinää, jota kohti hivuttautua muiden huomaamatta. Mutta ei sellaista löydy.
***
Matkustin alkuvuodesta Marokossa. Suurimman osan ajasta vietin Keski-Marokon Marrakeshin kaupungissa.
Koska yhteistä kieltä oli vähän, moni marokkolainen kysyi, pidänkö Marokosta. Sanoin pitäväni, paitsi että Länsi-Saharan tilanteesta en pidä. Keskustelu johti pääsääntöisesti siihen, että kysyin, ovatko ihmiset tyytyväisiä hallitsijaansa. Kaikki olivat.
Tapaamieni ihmisten mukaan kuningas Muhammed VI oli hyvä erityisesti, koska hän on parantanut naisten asemaa.
Silti muutaman viikon visiittini aikana (otanta on pieni, myönnän sen) näin naisia hoitamassa lapsia, torilla, kävelemässä kauppakassien kanssa, pesemässä joella pyykkiä, kutomassa mattoja, työssä, työssä, työssä.
Ja ainoastaan miehiä näin maistelemassa minttuteetä terasseilla, viettämässä kaikessa rauhassa julkisessa tilassa vapaata aikaa.
Tuolla Muhammed VI:n naisten aseman parantamisella marokkolaiset viittasivat vuonna 2004 uudistettuun mudawanaan, joka on niin sanottu perhelaki. Sen myötä parantuivat naisten oikeudet liittyen esimerkiksi itsenäisyyteen, avioliittoon ja perimisoikeuteen.
Lain toteutuminen ja naisen aseman parantuminen vaihtelevat eri puolilla maltilliseksi ja mieluusti edistykselliseksi profiloituvaa Marokkoa. Maaseudun ihmisten tai tiukasti islamiin suhtautuvien yhteisöjen kohdalla on tuskin kuultukaan uudistuksista, joista kaupungeissa puhutaan.
On mahtavaa omistaa yritys – mutta kotien seinien sisällä järjestys saattaa olla toinen, Marrakeshin kaupungissa käsitöitä myynyt yrittäjänainen kuvaili.
Myös esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Human Right Watch kritisoi vuoden 2015 alussa nimenomaan kodin piirissä tapahtuvan väkivallan, raiskauksien ja lapsiavioliittojen määrää Marokossa.
***
Joku ystävällinen ojentaa minulle mustaa saippuaa ja kadonneen pesukintaani. Ryhdyn jynssäämään.
Ympärilläni naiset pesevät, mutta ennen kaikkea puhuvat: vaihtavat kuulumisia, salaisuuksia, vinkkejä, väittelevät, vitsailevat ja nauravat. Volyymi on kova ja korkea.
Paikallisissa hammameissa on erikseen naisten ja miesten vuorot. Marokkolaiset käyvät viikoittain peseytymässä hammamissa, kertoi majataloni siivooja johdattaessaan minut ystävällisesti perille.
Olipa Marokon kuningas vapauttanut naisten julkista ja yksityistä arkea tai ei, tuo miehiltä suljettu viikoittainen kohtaaminen on naisille todella tärkeä muunkin kuin ruumiinpuhtauden nimissä.
Matkalla hammamiin majataloni siivooja korosti, että ”c’est vital” – elintärkeä.