”Se sammui. Sitten me pantiin sitä.” 80-luvun lopulla helsinkiläisellä yläasteella pojat kertoivat viikonloppujen jälkeen tällaisia tarinoita. Tapanilan raiskauksen jälkeen ne tarinat ovat olleet mielessä paljon.
Osa noiden tarinoiden tytöistä murtui, eikä koskaan palannut ennalleen. Pojat kertoivat tapahtumista ylpeinä, eikä tekoja kutsuttu raiskauksiksi. Myöskään Suomen rikoslaki ei pitänyt niitä raiskauksina, vaan seksuaalisena hyväksikäyttönä.
Se oli aikaa ennen internetiä ja sosiaalista mediaa. Seksuaalinen väkivalta oli osa tyttöjen elämää, mutta tietoa häpeällisiltä tuntuvista asioista oli vaikea saada. Väkivallasta ja ahdistelusta puhuttiin vähemmän kuin nyt. Se oli myös aikaa, jolloin Suomessa ei asunut yhtäkään somalitaustaista ihmistä.
Tapanilan raiskauksen jälkeen kansanedustaja Tom Packalen vaati ulkomaalaistaustaisten rikollisten karkottamista maasta, Muutos 2011-puolueen kansanedustajaehdokas ulkonaliikkumiskieltoa tietyille ihmisryhmille. Raivostuneet suomalaismiehet ovat myös uhkailleet somalitaustaisia naisia raiskauksella.
”Varo ettei tule viittä suomimiestä ja raiskaa sua joka ilta”, sanoi mies yhdelle heistä. Toisen kotiovella kävi mies virtsaamassa.
Tämä kaikki on oksettavaa. Raiskaus on naisten ihmisoikeuksia uhkaava rikos kaikkialla. Suomessa suomalaiset miehet tekevät yli yhdeksänkymmentä prosenttia raiskauksista. Suurimmassa osassa tekijä on uhrin tuttu, eikä niitä koskaan raportoida poliisille.
Koska suurin osa teoista jää piiloon, luotettavien tilastojen tekeminen raiskauksista on vaikeampaa kuin mistään muusta rikoksesta. Vielä vaikeampaa on tilastojen tulkinta.
On totta, että tällä hetkellä somalitaustaiset nuoret miehet ovat raiskaustilastoissa yliedustettuina. Tutkijat ovat erimielisiä siitä mikä eron selittää. Mikäli näiden miesten yhteisöissä on eroa selittäviä piirteitä, asiaan on puututtava esimerkiksi kohdennetun nuorisotyön kautta. Sen sijaan yhden ihmisryhmän demonisoiminen mitätöi rikoksen ja uhrin kokemusten merkitystä.
Ei ole olemassa ”ulkomaalaisten” ja ”suomalaisten” tekemiä raiskauksia, on vain raiskauksia. Raiskaus on julma rikos, joka riistää uhrin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja josta toipuminen voi viedä koko elämän.
Jos kansanedustaja tarjoaa ainoaksi keinoksi raiskauksia vastaan ”karkottamisen”, mitä hän tarjoaa uhreille, jotka raiskaa kantasuomalainen mies? Suomen seksuaalirikoslakia uudistettiin viime vuonna, mutta ihmisoikeuksien näkökulmasta uudistus jäi kesken.
Suomessa raiskaus on raiskaus vain silloin, kun sen yhteydessä käytetään myös muuta väkivaltaa tai sen uhkaa. Lain mukaan myöskään sairaaloissa ja muissa laitoksissa ei tapahdu raiskauksia, ainoastaan seksuaalista hyväksikäyttöä.
Toiminnan raiskauksia vastaan voi aloittaa esimerkiksi vaatimalla tulevaa hallitusta muuttamaan lakia niin, että raiskaus on aina raiskaus.