Adoptio on ilmiö, jonka kaikki tuntevat, mutta josta harva todella tietää. Epäkohdan korjaaminen on yksi Adoptioperheet ry:n olemassaolon syistä.

”Haluaisin, että kaikki ymmärtäisivät, mitä adoptio käytännössä tarkoittaa”, Adoptioperheet ry:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Julia Kurki toivoo.

Kun kyseessä on vaikkapa hindiä puhuva intialainen lapsi, joka tulee suomalaiseen kotiin laitoksesta, jossa hän ei ole muodostanut luottamussuhdetta kehenkään, ollaan tekemisissä toisenlaisten asioiden kanssa, kuin mitä yleiset käsitykset adoptiosta ovat.

”Ihmiset eivät tajua lapsen haasteita uudessa tilanteessa”, Kurki sanoo.

Adoptioon kohdistuvat ennakkokäsitykset ja harhaluulot ovat pinttyneitä.

”Ne paljastuvat helposti. Joskus kun puhutaan perheestä, johon on syntynyt ja adoptoitu lapsia, saatetaan erotella ’teidän omat lapset’ ja muut”, Kurki sanoo.

Tukea ja taistelua

Adoptioperheet ry on taistellut adoptioperheiden ja -lasten paremman tulevaisuuden eteen jo 18 vuotta.

Järjestön kaikki toiminta eli edunvalvonta, materiaalien tuotanto, lehden toimitus, tiedotus ja vertaistuki, on lähtenyt liikkeelle perheiden omasta aloitteesta.

”Adoptiovanhemmat saivat parhaan tuen ja avun toisiltaan”, Adoptioperheet ry:n järjestösihteeri Lotta Ventelä kertoo.

Vertaistukitapahtumat ja -ryhmät järjestettiin silloin, ja järjestetään edelleen, täysin vapaaehtoisvoimin. Järjestöllä on vain kolme työntekijää. Vapaaehtoisia on runsaat sata. Ainoastaan koordinointi hoidetaan työntekijöiden puolesta.

”Meillä oli noin 20 ryhmää, ennen kuin koordinaattori palkattiin. Määrä lähti nousuun, ja nyt meillä on 50 ryhmää valtakunnallisesti”, Ventelä sanoo.

Apua tarjotaan myös adoptoiduille lapsille itseilleen. Suomessa on yli 2000 peruskouluikäistä adoptoitua, jotka tarvitsevat vanhempiinsa hajurakoa kuten muutkin ikäisensä.

”Tapaamiset eivät aina ole mitään adoptiospesifiä, jossa keskustelut menevät tyyliin ’ai säkin oot adoptoitu?’ Enemmänkin kyse on siitä, että lapset pääsevät seuraan, jossa tiettyjä asioita ei tarvitse selitellä”, Ventelä sanoo.

Järjestö toimii myös poliittisesti. Lainsäädännössä oli, ja on, monia epäkohtia. Esimerkiksi perhevapaissa on edelleen paljon epäoikeudenmukaisuutta. Eteenpäin on kuitenkin menty.

Edunvalvonnan pienten mutta varmojen askelten lisäksi järjestö on osallistunut adoptiolain uudistamiseen ja tuottanut aikanaan ensimmäisen kattavan suomenkielisen tietopaketin adoptiosta.

Lapsen etu edellä

Toimintaa ajaa ajatus siitä, että adoptio on yksi tapa perheytyä siinä missä synnytys tai avioliittokin. Sillä, mistä lapsi perheeseen tulee, ei ole väliä.

Yhdessä adoptio poikkeaa muista perheytymistavoista: siinä lähdetään lapsen edusta. Kyseessä on ensisijaisesti lapsensuojelullinen toimenpide.

Kritiikkiäkin tulee. Jotkut epäilevät, onko oikein viedä lasta juuriltaan.

”Perhe on tutkitusti parempi kasvuympäristö kuin laitos. Suomestakin annettiin vielä 70-luvulla lapsia ulkomaille adoptioon”, Ventelä muistuttaa.

Hän korostaa, että kyseessä on yhteiskunnallisen kehityksen vaihe. Sitten, kun valtio kykenee huolehtimaan itse huostaanotetuista tai orvoista lapsistaan, ei enää tarvita kansainvälistä adoptiota.

Suuremmaksi ongelmaksi Ventelä ja Kurki kokevat ammattilaisten tietotaidon puutteen adoption suhteen. Toisena vakavana ongelmana on myös rasismi.

”Ajatellaan, ettet ole suomalainen, jos sinulla ei ole vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä. Mutta jos Suomi ja suomalaisuus ovat kaikki, mitä on koskaan tuntenut, niin mikä sitä sitten on?” Ventelä kysyy.