Kevät 2015.
Aseistetut turvamiehet ja liikennepoliisit hätyyttävät kauemmas. Katu on autio kymmenien korttelien matkalta. Turisti yrittää udella poliisilta, onko se kenties kuningas joka on tulossa tuossa loputtomassa Lexus-letkassa?
Kambodzhaa tunteville kysymys on tarpeeton. Seremoniallisena valtionpäämiehenä kuningas Norodom Sihamoni ei herätä intohimoja, koska hänellä ei ole valtaa, jota hän väärinkäyttäisi.
Phnom Penhissä ohi kaahaava karavaani kuljettaa maata yli 30 vuotta hallinnutta pääministeriä Hun Seniä.
Tekisi mieli tokaista töllistelijöille, että tuossa menee vanha kamuni, jonka kanssa join yhtenä yönä viskiä – ennen kuin siitä tuli tuollainen. Olkoot.
Vallankumous syö lapsensa – ja korruptoi johtajansa.
Maaliskuu 1975, Phnom Penh.
Vietnamin sota on laajentunut tänne Kambodzhaan ja Laosiin. Pääkaupungissa vallitsee kaaos: ruumiita, kuolevia, haavoittuneita, pakolaisia, nälkäisiä ja pelokkaita ihmisiä kaikkialla.
Hallitus antautuu pari viikkoa lähtöni jälkeen. Punakhmerit marssivat kaupunkiin. Aluksi vastaanotto on innostunut. Kansa on väsynyt sotaan, eikä tiedä, mitä tuleman pitää.
Uutispimento, pimeys ja Vuosi Nolla laskeutuvat Demokraattiseksi Kamputseaksi julistautuvan maan ylle.
Suomessa minua pyydetään kertomaan Indokiinan konfliktista maolaishenkiseen Kamputsean ystävyysseuraan. Yritän avata khmerien ja vietnamilaisten historiallista vastakkainasettelua, mutta sitä pidetään epäsolidaarisena. Iso juttu on ”Indokiinan kansojen yhteinen taistelu jenkki-imperialismia vastaan”.
Syksy 1989, nuori pääministeri.
Matkustan pienessä seurueessa, jonka vaatimaton keskipiste on hoikka mies Hun Sen. Neljä vuotta aikaisemmin hänestä on tullut pääministeri, 33-vuotiaana.
Katsekontakti Hun Seniin ei aluksi ota osuakseen, sillä hänen toinen silmänsä on lasia. Illalla pääministeri tarjoaa minulle mustaleimaista viskiä.
”Olen haavoittunut viisi kertaa,” Hun Sen sanoo ja näyttää arpea sääressään. ”Vuoden 1975 alussa sirpale osui olkaani, ja päivää ennen Phnom Penhin luhistumista tuuperruin kranaatin iskusta. Kolme sirpaletta tunkeutui silmääni.”
1970-luvun alussa Hun Sen taisteli punakhmerien joukoissa, mutta vuonna 1977 hän liittyi Vietnamissa kapinallisiin, joiden tehtävänä oli kaataa Pol Potin hallinto. Vuonna 1979 Vietnamin armeija vapautti Phnom Penhin.
Hanoi palkitsi lojaalin Hun Senin ulkoministerin salkulla.
”Yhdessä asiassa en anna periksi: punakhmerien tukija Sihanouk ei saa koskaan palata kotiin Pekingistä,” Hun Sen vannoo.
Marraskuu 1991, prinssi palaa kotiin
”Kambodzhan Kekkosena” 1960-luvulta lähtien tunnettu prinssi Norodom Sihanouk yritti pitää maansa neutraalina voimakkaiden naapurien ja sodan puristuksessa. Hänet syöstiin vallasta. Punakhmerejä tukenut prinssi päätyi maanpakoon Kiinaan. Marraskuussa 1991 hän palaa.
Charmikas Sihanouk ajaa kermanvärisellä avoautollaan pitkään isännättömänä olleeseen kuninkaanpalatsiin. Kansanmurhasta toipuvassa Kambodzhassa vallitsee ensimmäisen kerran toiveikas ilmapiiri. Pariisin rauhansopimus avaa mahdollisuuden sovinnolle ja YK:n valvomille vaaleille.
1991 punakhmerien paluu
Entinen valtionjohtaja Khieu Samphan sekä puolustus- ja varapääministerinä toiminut Son Sen astuvat lentokoneesta tiukkojen turvatoimien keskellä. Heidän on määrä edistää sovintoprosessia pääkaupungissa. Pol Pot joukkoineen pitää yhä päämajaansa Anlong Vengin alueella.
Lopulta Son Sen perheineen surmataan Pol Potin käskystä. Son Sen toimi punakhmerien salaisen poliisin päällikkönä ja oli paljolti vastuussa kidutuksesta S-21-nimisessä vankilassa.
2005 kauhun maalari
Taiteilija Vann Nath, yksi harvoista vankilasta selvinneistä, suostuu palaamaan kidutuskeskukseen. Tv-ryhmämme tallentaa hänen tarinansa.
Mies pelastui maalaamalla Pol Potin kuvia ja pääsi pakoon 1979. ”Näin painajaisia joka yö vuoden ajan.”
Kaikki eivät halua palata vankilaan. Tutustun matkalla rouva Tey Samboon. Hän kävi aikoinaan ranskalaista koulua. ”En voi palata sinne, sillä isäni, kaikki enoni ja setäni päätyivät sinne ja menehtyivät”, hän kertoo.
2014 vaatetyöläisiä ammutaan
Tammikuussa 2014 näen omin silmin kuinka turvallisuusjoukot tulittavat mielenosoittajia Phnom Penhin laidalla. Edeltävinä päivinä kadut ovat täyttyneet kymmenistä tuhansista Hun Senin eroa vaativista ihmisistä. Mielenilmaisut ja lakot murskataan verisesti. Merkkivaatteita valmistavat naiset palaavat tehtaisiin, missä heitä uhkaillaan.
Kansainvälisen painostuksen ansiosta vaatteita valmistavien työläisten palkkoja korotetaan. Kambodzhan vientituloista 80 prosenttia tulee vaateteollisuudesta. Alan minimipalkka oli vuonna 2013 vain noin 80 dollaria kuussa. Tämän vuoden alussa se oli 128 dollaria. Painostustoimilla on siis vaikutusta, kun valokiilassa ovat maailman johtavat merkkituotteet Adidas, Nike, Disney, Gap, Levis ja H&M.
2015 terapiaa ja oikeutta
Keväällä 2015 tapaan jälleen Tey Sambon ja hänen miehensä Sok Sophoanin. He kertovat ohjaavansa vipassana-meditaatiota, joka toimii hyödyllisenä terapiana.
Neljän vuosikymmenen takainen koettelemus on yhä läsnä. Aviomies ryhtyy analysoimaan sitä ja ääni murtuu jo parin lauseen jälkeen. ”Buddhalaisina emme voi ajatella kostoa, koska se estäisi uudelleensyntymisen. Emme halua unohtaa tapahtunutta, mutta meidän on opittava elämään nykyisyydessä.”
YK:n tukema, kansainvälisen yhteisön rahoittama kansanmurhaoikeudenkäynnin erityistuomioistuin on osaltaan tuonut sovituksen henkeä. Vaikka kallis tribunaali aloitti työnsä aivan liian myöhään, täysin kelvoton se ei ole ollut.
Suomalainen asianajaja Viking Pentzin on viettänyt alkuvuoden tribunaalin tarkkailijana. Hänestä on hyödyllistä, että oikeustalolle on tuotu yli 200 000 ihmistä todistamaan, että oikeus toimii – olkoonkin, että vain kolme punakhmerien merkkimiestä on toistaiseksi tuomittu.
”On tärkeää, että khmerit ovat mukana jakamassa oikeutta ja sitä jaetaan kansanmurhan näyttämönä toimineessa maassa eikä esimerkiksi Haagissa” Pentzin sanoo. Huolissaan hän on pannut merkille, että Hun Sen haluaa estää uusien syytteiden nostamisen ja on jopa uhkaillut uudella sisällissodalla, jos useampia punakhmerejä tuodaan oikeuteen.
2015 Hun Senin 30 vuotta
Hun Sen on sanonut hallitsevansa 74 vuotiaaksi, siis vuoteen 2126. Pääministeri on saanut kiitosta siitä, että maassa on säilynyt rauha, suhteellinen poliittinen vakaus, köyhyys on vähentynyt. Maan talous on ollut yksi maailman nopeimmin kasvavista.
Kritiikki on kuitenkin peitonnut kiitokset. Hallintoon on liitetty sanat diktatuuri, korruptio, petos, ihmisoikeusloukkaukset, kidutus, sensuuri, maiden pakkolunastus, väkivaltakoneisto, vaalivilppi ja rankaisemattomuus.
Nuoremmat sukupolvet eivät enää hyväksy Hun Senin autoritääristä valtaa.
Kuvat: Rauli Virtanen/iStockphoto/Documentation Center of Cambodia