Suomalainen feministi. Näillä sanoilla kuvailee itseään Ozan Yanar. Mutta voiko Istanbulissa syntynyt mies olla sellainen?

Yanar, 28, on afgaanisyntyisen Nasima Razmyarin ohella toinen niistä kahdesta maahanmuuttajataustaisesta suomalaisesta, jotka valittiin Suomen eduskuntaan huhtikuun vaaleissa.

Ainakin keskustelu maahanmuutosta tulee olemaan syvempää, kun siihen osallistuu myös kaksi maahanmuuton itse kokenutta kansanedustajaa.

Vihreän liiton kansanedustaja syntyi Istanbulissa ja muutti Pohjois-Kyprokselta Suomeen 14-vuotiaana.
Pari vuotta aiemmin hän oli viettänyt kesälomia siskonsa kanssa Suomessa isänsä ja tämän uuden puolison luona.

”Helsinki oli upea. Kaikkialla oli niin vihreää ja pystyin olemaan itsenäinen. Turkissa ja Kyproksella nuoria viedään autolla paikasta toiseen. Suomessa pystyin kulkemaan itsekseni raitiovaunulla. Siitä aukesi uusi maailma”, Yanar sanoo.

Poika seikkaili itsekseen ja otti kaiken irti vapaudestaan.

”Menin Stockmannille ostamaan viikkorahoillani irtokarkkeja. Yritin käyttää kaikkia mahdollisia suomeksi oppimiani sanoja. Oli mahtava tunne alkaa päästä osaksi yhteiskuntaa.”

Puheen voima

Yanar on siitä poikkeuksellinen suomalainen poliitikko, että hän pääsi eduskuntaan ensiyrittämällä. Mies kiinnostui politiikasta opiskellessaan Helsingin yliopistossa taloustiedettä ja tuli valituksi ylioppilaskunnan edustajistoon.

Keväällä 2014 Yanar oli vihreiden eurovaaliehdokkaana. Seuraavaksi hänet valittiin Vihreiden nuorten ja opiskeijoiden liiton puheenjohtajistoon.

”Kiinnostuin politiikasta, kun huomasin, että asioihin voi oikeasti vaikuttaa. Hoksasin, että jopa yksittäinen puheenvuoro voi olla ratkaiseva päätöksenteossa. Lisäksi koin, että minulla on annettavaa.”

Esimerkiksi maahanmuutosta ja seksuaalivähemmistöistä keskustellaan Yanarin mielestä suurella tunteella, mutta perusteluja mielipiteisiin ei yleensä löydy. Jos perusteluja pyytää, keskustelu harhautetaan helposti tasolle, joka ei edes liity asiaan.

”Demokratiassa ihmiset voivat olla eri mieltä, mutta politiikassa mielipiteiden pitäisi olla perusteltuja.”

Vihreisiin hän liittyi siksi, että puolue puolustaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Lisäksi Yanar näkee, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on sukupolvemme suurimpia haasteita. Myös puolueen ajama vähemmistöpolitiikka tuntui merkitykselliseltä.

Pienituloisten talkoot

Kansanedustajana Yanaria kiinnostavat inhimillinen talouspolitiikka ja aidosti moniarvoinen Suomi. Sipilän hallituksen leikkauslistaa hän pitää lyhytnäköisenä ratkaisuna.

”On selvää, että talous on saatava kasvuun. Mutta suuret leikkaukset taantuman aikana vähentävät kansalaisten ostovoimaa ja sen myötä yritysten tuloja.”

Tämä kehitys voi Yanarin mukaan johtaa noidankehään, jossa Suomen velka pahimmassa tapauksessa lisääntyy, kuten monissa Etelä-Euroopan maissa.

Hän pitää käsittämättömänä sitä, että leikkaukset kohdistuvat eniten pienituloisiin. Lyhytnäköinen sosiaalipolitiikka tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Taloudellisen taantuman aikana olisi Yanarin mielestä keskityttävä järkeviin julkisiin investointeihin. Lisäksi olisi tärkeää saada uusia ihmisiä työmarkkinoille ja tehdä työnteosta kannattavaa esimerkiksi perustulon kaltaisilla ratkaisuilla.

Yanar aikoo myös puolustaa tasa-arvoista avioliittolakia ja puuttua sukupuolten välisiin palkkaeroihin.

”Suomalaisen yhteiskunnan suurin valtti on sen tasa-arvo,” Yanar sanoo.

Hänen mielestään Suomi tarvitsee maahanmuuttoa työmarkkinoilleen, mutta myös kotoutumispolitiikkaan on panostettava.

”Maahanmuuttopolitiikassa on siirryttävä leimaavan ja vastakkain asettelevan politiikan sijasta keskusteluun, jossa pohditaan, millaisilla kotouttamistoimilla ihmisiä saadaan yhteiskuntaan mukaan.”

Feministimiehiä on Turkissakin

Kun ihminen muuttaa nuorena uuteen maahan, ei hän aikuistuttuaan useimmiten kykene näkemään itseään ulkomaalaisena tai ulkopuolisena, Yanar toteaa.

”Olen aina nähnyt itseni suomalaisena. Kasvoin osaksi tätä kulttuuria, turkkilaissuomalaisessa perheessä. Suomalainen äitipuoleni on rohkaissut minua ottamaan roolini yhteiskunnassa.”

Suomessa Yanar on törmännyt luuloon, ettei turkkilaistaustainen mies voisi olla feministi.

”Minulle on tultu jopa sanomaan, että onpas hienoa Ozan, että olet vapautunut turkkilaisen patriarkaalisen kulttuurin kahleista ja uskallat tituleerata itseäsi feministiksi”, Yanar nauraa.

Tällaiset sankaritarinat eivät Yanarin mielestä sovi häneen eivätkä miljooniin muihinkaan turkkilaisiin miehiin. Turkissa on miltei 80 miljoonaa ihmistä ja monia eri arvomaailmoja.

”En minä feministinä ole poikkeus Turkissakaan. Monet nuoremmat miehet isoissa kaupungeissa ja Kyproksella puolustavat aktiivisesti naisten oikeuksia.”

Yanarin perheessä vastuu vanhempien välillä jakautui tasa-arvoisesti ja lapsetkin tekivät tasapuolisesti kotitöitä.

”Vanhempani päättivät asioista yhdessä. Eikö se ole selvää, että pidän samoista arvoista kiinni?” Yanar kysyy.

Ahtaat muotit vääristävät

Suomessa osa ihmisistä puhuu muslimeista yhtenä monoliittisena ryhmänä. Tämä häiritsee Yanaria.

”Muslimeitahan elää esimerkiksi Indonesiassa, Kosovossa, Kyproksella, Turkissa, ja Iranissa. Näissä maissa ja niiden sisälläkin uskonnon rooli vaihtelee arjessa valtavasti. Aivan kuten kristinusko Suomessa, Brasiliassa ja Filippiineillä näyttäytyy hyvinkin erilaisena.”

Yanarin mielestä ihmisten typistäminen yhteen muottiin vaikkapa uskonnon tai synnyinmaan perusteella on turhaa.

”Mitä todennäköisemmin se antaa ihmisestä virheellisen kuvan.”

Mies itse sanoo olevansa ateisti, jolla on sekä täysin maallista elämää eläviä että uskonnollisia sukulaisia. Sama tilanne on myös monissa kristityissä suomalaisperheissä. Osa kastaa lapsensa ja osa järjestää nimiäisjuhlat.

”Pidän uskontoa niin henkilökohtaisena asiana, etten näe sen sekoittamista politiikkaan asianmukaisena”, hän sanoo.

Kieli haltuun fudiskentällä

Palataan vielä alkuun ja sattumiin, jollainen Yanarin Suomeen muutto oli.

Kun 14-vuotias Yanar valitti äidilleen Kyproksen turkkilaisosan pienistä piireistä, äiti totesi puoliksi vitsinä: ”Voit kokeilla elämää isän luona Suomessa.”

Ehdotus kolahti Yanariin. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut saada arkkitehtiäiti muuttamaan Istanbuliin.

”Olin haaveillut Istanbulista vuosia. Vauhdikas ja värikäs kaupunki, jossa on mahtava syke, miljoonia ihmisiä ja erilaisia elämäntyylejä.”

Äidin taannoisesta letkautuksesta tuli totta. Suomessa Yanar aloitti koulutiensä Meilahden yläasteella.
Jo neljä päivää muuton jälkeen poika pelasi jalkapalloa SAPA:n riveissä Kaisaniemessä ja eteni lopulta nuorten SM-sarjaan.

”Opin fudiksessa suomea. Menin treeneihin koulusta ja kotona lämmitin isän kanssa kokattuja ruokia pakastimesta.”

Kun koulukaverit kyllästyivät kääntämään vitsejään suomesta englantiin, alkoi todellinen kielenoppiminen.

”Puolen vuoden kuluttua hoidin asioitani jo suomeksi, ilman kavereiden apua.”

Arkkitehtiäiti asuu nykyään Turkissa, mutta käy säännöllisesti tapaamassa poikaansa.

Oma pelipaita

Jalkapallo on yhä Yanarin lempiharrastus. Hän pelaa eduskunnan fudisjoukkueessa, seuraa Suomen maajoukkueen pelejä pikkuveljensä kanssa ja kannattaa Istanbulin Besiktasin jalkapallojoukkuetta.

Turkissa uutinen Yanarin kansanedustajuudesta kiiri suurimpiin medioihin, jonka tuloksena Besiktas lähetti uunituoreelle kansanedustajalle onnittelut ja joukkueen pelipaidan tämän omalla nimellä.

Se oli hieno yllätys, vaikka Yanar ei koekaan olevansa minkään tietyn vähemmistön edustaja Suomessa. Yanar sanoo olevansa tavallinen suomalainen mies, jolla vain sattuu olemaan maahanmuuttajatausta.

”Olen toki kuullut kommentteja, että ’eduskunnassa se varmasti ajaa maahanmuuttajien tai turkkilaisten asioita’, mutta ihmiset tulevat kyllä näkemään, että ajan tämän yhteiskunnan asioita kansanedustajana, jonka elämä on täällä.”

Hän haluaa kantaa kortensa kekoon suomalaisessa yhteiskunnassa antamalla sille oman talouspoliittisen osaamisensa.

”En ole mikään vähemmistön edustaja, vaan suomalainen poliitikko, joka on valmis antamaan kaikkensa seuraavan neljän vuoden aikana.”

Ozan Yanarin mielestä ihmisten typistäminen yhteen muottiin vaikkapa uskonnon tai synnyinmaan perusteella on turhaa.