Vanha kulttuuritalo Portugalin Pareden kaupungissa toimii tänään hedelmien ja vihannesten noutopisteenä. Fruta Feia eli Ruma hedelmä -osuuskunnan vapaaehtoiset pakkaavat hedelmälaatikoita siisteihin riveihin kulttuuritalon pääsalin lattialle.

Osuuskunnan keulahahmo, ympäristöinsinööri Isabel Soares istuu salin lattialla, latoo luumuja laatikoihin ja neuvoo vapaaehtoisia. Pieniin laatikoihin pakataan 3–4 kiloa seitsemää eri vihannesta ja hedelmää, suuriin 6–8 kiloa kahdeksaa eri hedelmä- tai vihanneslajia. Ovet avataan asiakkaille puolen tunnin päästä.

Isabel Soaresia oli ehtinyt vaivata maailman ruokahävikki jo pitkään, ennen kuin hän ryhtyi sitä ratkomaan. Soares muistaa havahtuneensa ongelmaan hedelmien ja vihannesten ”kohtuuttomista kauneusstandardeista” keskusteltuaan maanviljelijäsetänsä kanssa.

Setä arvioi, että noin 40 prosenttia hänen kasvattamistaan päärynöistä jää toimittamatta kauppaan, koska ne eivät täytä markettien kauneusstandardeja. Järjetöntä ehkä, mutta kuluttajien ja kauppojen hedelmille ja vihanneksille asettamat ulkonäköodotukset ovat niin kovat, että maanviljelijöiden on karsittava vähänkin poikkeavat yksilöt jo kotitiloillaan.

Soares päätti toimia. Syntyi idea Fruta Feiasta, rumasta hedelmästä. Osuuskunta ostaa lähialueiden maatiloilta kauppoihin kelpaamattomat vihannekset ja hedelmät ja myy ne eteenpäin.

Kriteereitä on kolme: hedelmien on oltava sesonkituotteita, niissä on oltava joku esteettinen vika ja niiden on tultava mahdollisimman läheltä jakelupaikkaa, jotta etäisyydet eivät veny liian pitkiksi. Fruta Feia maksaa maanviljelijöille kauppoihin kelpaamattomista tuotteista puolet markettien maksamasta hinnasta.

Mutta miten myydä rumia tuotteita ihmisille jotka ovat tottuneet virheettömiin hedelmiin ja vihanneksiin?

”Kauniit ihmiset syövät rumia hedelmiä”, kuuluu kollektiivin iskulause. Myös verkkosivut ovat paitsi kauniit, myös helppokäyttöiset. Osallistujien tarvitsee vain ilmaista kiinnostuksensa, valita pieni laatikko (3,5€) tai suuri laatikko (7€), maksaa viiden euron vuosimaksu ja noutaa ostoksensa jakelupisteestä etukäteen määrättynä aikana.

Fruta Feia on saanut syntymästään alkaen paljon huomiota niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa. Soares kertoo ihmisten alkaneen pikkuhiljaa ymmärtää, ettei ulkonäkö kerro paljoakaan hedelmän tai vihanneksen laadusta.

Kaunis mansikka voi olla vetinen ja täydellisen pyöreä tomaatti mauton. Nyt maukkaille vihanneksille ja hedelmille on kysyntää.

Vaaleita papuja, ohuita porkkanoita

Ovet avataan. Ana Silva on yksi päivän ensimmäisistä asiakkaista. Tänään hänen laatikkoonsa on pakattu luumuja, persikoita, pala vesimelonia, tomaatteja, salaattia, maissintähkiä, porkkanaa ja vihreitä papuja.

Silva ostaa hedelmät ja vihannekset täältä koska tuotteet ovat halpoja, lähellä tuotettuja, hyvän makuisia ja koska ”olisi tyhmää heittää hyvää ruokaa roskiin”. Laatikko painaa noin seitsemän kiloa, maksaa seitsemän euroa ja riittää hänelle koko viikoksi.  

Ana Silvan ostaman laatikon hedelmät ja vihannekset näyttävät päällisin puolin samalta kuin kaupassa. Isabel Soaresilla on harjaantuneempi silmä. Hän kertoo salaattikerien olevan liian suuria, papujen liian vaaleita, porkkanoiden liian ohuita ja luumujen liian pieniä markettien hyllyille.

Soares painottaa, että Fruta Feian ideana ei ole myydä kakkosluokan tuotteita. Kaikki vihannekset ja hedelmät ovat maultaan ykkösluokkaa. Vain kauneusihanteista ollaan tingitty.

Portugalilaiset eivät ole ainoita, jotka ovat huomanneet vihannesten ja hedelmien kauneusstandardien järjettömyyden. Ranskalainen supermarkettiketju Intermarché on myynyt rumia hedelmiä ja vihanneksia erillisellä hyllyllä 30 prosentin alennuksella. Suomessa Prismat ovat kokeilleet käyrien kurkkujen myymistä halvempaan hintaan.

Toisin kuin yleisesti luullaan, EU ei ole vihannesten ja hedelmien ulkonäön tiukin säätelijä, krantuimpia ovat kauppiaat ja kuluttajat. Rumaa hedelmää ei valitse kukaan, vaikka maku ja laatu olisivat erinomaisia.

Maanviljelijät tarjoavat ylituotantoaan myyntiin

Mikäli haluaa taistella kauneusstandardeja vastaan, ei rumien hedelmien ja vihannesten myynti halvalla ole aivan ongelmatonta. Myymällä rumia hedelmiä kakkosluokan tuotteina myönnetään niiden alempi arvo. Lisäksi tuotteiden kokonaishinta saattaa laskea, jos asiakkaat tottuvat liian halpoihin hintoihin.

Soares painottaa sitä, että tuottajien on edelleen saatava hedelmistään ja vihanneksistaan oikeudenmukainen korvaus. Rumien ja kauniiden hedelmien tuottaminen maksaa yhtä paljon. Samaan aikaan päämääränä pitäisi aina olla mahdollisimman pieni ruokahävikki.

Fruta Feia perustettiin marraskuussa 2013. Nyt sen palkkalistoilla on kolme vakituista työntekijää. Vapaaehtoisia tarvitaan muun muassa pakkaamaan laatikoita.

Osuuskunnalla on ollut lupaava alku. Jäseniä on kertynyt vajaassa kahdessa vuodessa kahdeksansataa. Kaikki halukkaat eivät mahdu vielä mukaan. Fruta Feian verkkosivuille on rekisteröitynyt 2700 kiinnostunutta jonoon. Jakelupisteitä on jo kolme. Tänä vuonna toiminta laajenee Lissabonista ja sen viereisestä Paredesta Portugalin kakkoskaupunkiin Portoon.

Kuluttajien lisäksi maanviljelijät ovat innostuneet Fruta Feiasta. He ottavat aktiivisesti yhteyttä tarjotakseen ylituotantoaan myytäväksi. Erityisesti Porton alueen viljelijät ovat odotelleet kärsimättömänä Fruta Feian leviämistä pohjoiseen.

Vajaassa kahdessa vuodessa Fruta Feian asiakkaat ovat syöneet yli 144 tonnia hedelmiä ja vihanneksia, jotka muuten olisi heitetty roskiin.

Noin kolmasosa elintarvikkeista hukkaan

Maailman ruokahävikki on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan noin 1,3 miljardia tonnia vuodessa. Arviolta kolmasosa kaikesta ihmisille tarkoitetuista elintarvikkeista maailmassa menee hukkaan. Ruokahävikin suorat taloudelliset menetykset ovat 750 miljardia dollaria vuodessa mikäli mukaan ei lasketa kalaa ja mereneläviä.

Kehitysmaissa suurin hävikki tapahtuu tuotannon eri vaiheissa, kehittyneissä maissa painopiste on vähittäiskaupassa ja kotitalouksissa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokahävikki on kuluttajaa kohti 95–115 kiloa vuodessa, kun se on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 6–11 kiloa vuodessa.

Syitä hävikille ovat esimerkiksi huonot säilöntä- ja kuljetusolosuhteet, liian tiukat parasta ennen -merkinnät ja kauppojen alennukset, jotka kannustavat ostamaan yli omien tarpeiden.

Suomessa syömäkelpoisen ruokahävikin määräksi arvioidaan 400–500 miljoonaa kiloa vuosittain. Alkutuotannossa sitä syntyy noin 50 miljoonaa kiloa.

Kuluttajaliiton hävikkiviikko 7.–13.9
www.havikkiviikko.fi