Kun syksy viilenee, nähdään yhä useamman trenditietoisen nuoren aikuisen käsissä kuppi kuumaa käsityökaakaota. Ainakin, jos ollaan New Yorkissa tai Lontoossa, mutta on hienostunut kaakao- ja suklaamaku rantautumassa Suomeenkin.

Kaakaopavuilla on eroja, kertoo Suklaayhdistys ry:n puheenjohtaja Jarkko Karhunen. Madagaskarin kaakao esimerkiksi on hapokasta, se tuntuu kihelmöivältä kielenpäällä.

”Siinä on punaisia marjoja, kirsikkaa. Se on hyvin raikas – mutta aloittelijalle haastavimmasta päästä.”

Venezuela on toinen hyvä kaakaomaa, mutta ei ole yhtä venezuelalaista kaakaota.

”Makuun vaikuttaa vaikka se, jos vieressä on banaani- tai kahviplantaasi. Sieltä voi ihan selvästi maistaa vivahteita, jotka maaperän kautta leviävät kaakaoonkin.”
Myös kaakaopapujen lajikkeet voi oppia tunnistamaan.

Heräävä käsityökaakaon trendi juontaa juurensa käsityösuklaasta, joka on nauttinut kulttisuosiota jo muutaman vuoden ajan.

Trendikaakao sulatetaan alkuperäsuklaasta ja ryyditetään maidolla, tai sen voi kiehauttaa rouhituista pavuista teen tapaan. Sekaan saatetaan tujauttaa vaikkapa ripaus savustettua suolaa.

Laatusuklaa ja -kaakao vaativat totuttelemista samaan tapaan kuin viiniharrastus. Harjaantuneinkaan suu ei kestä näitä herkkuja kilokaupalla, mikä voi olla hyvä. Kaakaon hinta on ollut kasvussa, koska ilmastonmuutos kurittaa plantaaseja. Ehkä olisikin parempi vähentää kulutuksen määrää, mutta panostaa laatuun.