Aamuyöllä taksissa istui kaksi journalistia. Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad olivat laskeutuneet Delhin kentälle ja ajoivat kohti Agran kaupunkia. Repuissa oli kameroita, mikkejä, akkuja ja piuhoja.
”Nyt jälkeenpäin ajatellen se oli vähän hullua. Emme olleet koskaan tehneet töitä yhdessä ja lähdimme suin päin Intiaan”, Koutaniemi sanoo.
Kaksikko oli kuitenkin varma aikeistaan. Heillä oli mukanaan suunnitelma 44-minuuttiseen jaksoon. Sen aiheena oli naisiin kohdistuvat happoiskut ja yhden perheen selviytyminen siitä.
Taksi pysähtyi Sheroes-nimiseen kahvilaan. Siellä suomalaisvieraita odotti Stop Acid Attacks -järjestön vetäjä, joka esitteli heidät kahvilan työntekijöille.
”Siitä tuli elämäni merkityksillisin työmatka”, Alizad sanoo.
Koutaniemi pitää epätodennäköisenä, että kymmenen vuotta sitten heistä olisi tullut työpari. Alizad on siitä varma.
”Jos minulla olisi kaverina 90-lukulainen itseni, läpsisin sitä joka päivä, että ole hiljaa, nolaat meidät ”, Alizad sanoo.
Kymmenen vuotta sitten Alizad oli Suomen kuuluisin räätäli. Hän viihtyi seurapiireissä ja skoolaili avajaisissa. Mies oli tullut tunnetuksi Moon-tv:n Dresscode-ohjelmasta ja haaveillut lapsesta asti kamppailu- ja itsepuolustuslajeista kertovasta tv-sarjasta.
Unelma toteutui, kun Kill Arman -sarja muutamaa vuotta myöhemmin vei miehen eri puolille maailmaa tapaamaan lajien mestareita, harjoittelemaan heidän opissaan ja koettamaan voittaa heidät. Ohjelmasta tuli kansainvälinen hitti, jonka esitysoikeudet on myyty 135 maahan.
”Olin noihin aikoihin todella mustavalkoinen. Olin laiska ajattelija, lokeroin kaiken”, Alizad sanoo.
”Ajattelin, että vangit ovat vankilassa, koska he ovat pahoja. Työttömät toimettomia, koska eivät hae töitä, ja narkkarit voisivat lopettaa, jos vain haluaisivat.”
Kill Arman -ohjelman viimeinen jakso kuvattiin Pietarissa katulasten kanssa. Se oli Alizadille käännekohta.
Seuraavassa ohjelmassa tarinat vakavoituivat. Kuvausryhmä matkusti esimerkiksi Brasilian faveloihin.
Kun Armanin viimeinen ristiretki -ohjelma oli valmis, Työmaana maailma -lehti haastatteli häntä ja tilasi kuvaajaksi Suomessa käymässä olleen Meeri Koutaniemen.
Koutaniemestä oli kehittynyt yksi Suomen tunnetuimmista valokuvaajista. Hän oli turhautunut kuvajournalismiopintojen teoreettisuuteen ja kaupallisuuteen. Maailma houkutti enemmän.
Koutaniemi tarttui vaativiin aiheisiin, kuten hiv-positiivisiin transseksuaaleihin maya-intiaaneihin Meksikossa ja naisten ympärileikkauksiin eri maissa. Hänen kuviaan oli julkaistu kansainvälisissä lehdissä, kalenteri oli täynnä näyttelyitä ja kirjaprojekteja.
Alizadia Koutaniemi ei tuntenut. Muutaman ohjelman hän oli toki nähnyt ja piti miestä turhan viihteellisenä. Hän päätti kuvata Alizadin espoolaisella kaatopaikalla.
”Meistä tuli heti kaverit”, Alizad sanoo. Koutaniemi nyökkää. ”Emme tavanneet pitkään aikaan, mutta aloimme seurata toistemme töitä”, hän lisää.
Vuoden kuluttua Alizad lähetti Koutaniemelle hyvänjouluntoivotuksen.
”Ilahduin ja kerroin ajatelleeni Armania ja ehdotin yhteistyötä”, Koutaniemi kertoo.
Yhteisiä kiinnostuksen aiheita oli paljon. Monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Koutaniemi kaipasi synnyinseuduilleen Kuusamoon ja halusi pitkästä aikaa tutustua muuhunkin Suomeen. Kaksikko lähti tapaamaan vankia, huumeidenkäyttäjää, satanistia, seksityöntekijää.
Syntyi kirja Riisuttu Suomi, jossa on 16 tarinaparia, kaksi näkökulmaa samasta ilmiöstä. Alizad debytoi kirjoittajana, ja Koutaniemi kuvasi kirjan ihmiset.
Kaksikko pääsi kysymään bussikuskilta miltä tuntuu, kun häntä ei tervehditä ja miten ihmissalakuljettaja on päätynyt pelastamaan ihmisiä.
”Aamu saattoi alkaa ruumishuoneelta patologin luota, jatkua poliisiautoon, joka vei aseistakieltäytyjän toimistolle ja päättyä kävelylle Keskuspuistoon satanistin kanssa”, Koutaniemi kertaa.
Kaksikko on ylpeä viime vuonna ilmestyneestä kirjastaan. Tänä syksynä LIV-kanava näyttää heidän kahdeksanosaisen sarjansa Pahan jälkeen ja Kiasman taidemuseossa avautuu lokakuun alussa näyttely ohjelman teemoista. Intian materiaalista he työstävät jo pitkää elokuvaa.
”Olemme tällaisia uteliaita, ideoita syökseviä luonteita, joilla on tarve kokeilla koko ajan uutta”, Alizad sanoo.
Intiassa Koutaniemi ja Alizad tutustuivat Mahorin perheeseen. Samanlaisia perheitä Intiassa on tuhansia.
”Perheen isä oli pettynyt vaimoonsa, joka synnytti pelkkiä tyttöjä”, Alizad kertoo.
Eräänä yönä, jo 20 vuotta sitten, mies oli yrittänyt päästä perheenjäsenistään eroon heittämällä vaimonsa ja lastensa päälle syövyttävää happoa.
Alizad istui happoa heittäneen miehen vieressä, kuunteli tätä ja koetti ymmärtää, mikä saa miehen, isän, toimimaan niin. Kotona hänellä itsellään oli kolme tytärtä, joista nuorin oli puolitoistavuotias. Intialaisperheen saman ikäinen oli kuollut happoon.
Asia askarruttaa Alizadia yhä. Hän miettii, miltä isästä mahtaa tuntua halata tytärtään.
Koutaniemi katsoo työkaveriaan ja jatkaa. ”Päivät, jotka vietimme perheen kanssa, saivat meidät miettimään moraaliamme, anteeksiantamisen kykyä ja niitä keinoja, joilla ihminen voi selviytyä tällaisesta väkivallasta.”
Kaksikko matkusti lisää. He etsivät henkilöitä, jotka ovat vaikeuksiensa keskellä selvinneet, eivät lamaantuen, vaan vastustamalla alistavia rakenteita.
”Minua ärsyttää, että meiltä aina kysytään, miten me kestämme niin rankkoja tarinoita”, Koutaniemi puuskahtaa.
”Kysymyksen pitäisi kuulua miten kestävät ne ihmiset, jotka elävät sitä todellisuutta joka päivä.”
Koutaniemi ei väheksy Suomen kasvavia tuloeroja ja sosiaalisia ongelmia. ”Mutta on täällä suhteellisuudentaju kateissa”, hän sanoo.
”Välillä on vaikea kertoa kuulumisia reissun jälkeen. Eivät kaikki pysty kuuntelemaan, mitä olen vaikka Intiassa nähnyt”, Alizad sanoo.
He uskovat, että on helpompi katsoa televisiosarjaa kuin kuunnella heidän matkajuttujaan.
”Toivon, että sarja herättää ihmiset tajuamaan omat mahdollisuutensa. Moni vain valittaa, usein pelkästä tottumuksesta. Me kaikki olemme vastuussa siitä, mitä maailmassa tapahtuu”, Koutaniemi sanoo.
Puolet sarjan tarinoista on läheltä, Suomesta ja Pohjolasta. Kaksikko haluaa kertoa, että koulukiusaaminen voi johtaa Norjan Utoyan joukkomurhan kaltaisiin tekoihin, poliittiseen väkivaltaan. Mutta koulukiusattu voi selviytyä, ja jopa Anders Breivikin luodeista eloonjääneet norjalaisnuoret ovat selvinneet – ainakin ne kolme, jotka Koutaniemi ja Alizad tapasivat.
”Nämä eivät ole vain rankkoja, vaan myös kauniita ja toiveikkaita tarinoita”, Alizad sanoo.
Yhteisistä töistä huolimatta Koutaniemi ja Alizad elävät hyvin erilaista arkea. Alizad tekee paljon töitä ja viettää vapaa-aikaansa kolmen tyttärensä kanssa.
”Minusta on tullut erakko. En halua enkä jaksa töiden jälkeen lähteä ihmisten luo.”
Koutaniemenkin tahti on hurja. Parhaita voimanlähteitä hänelle ovat luonto ja parisuhde. Tänä syksynä hän viettää Suomessa kaksi kuukautta, mutta jatkaa sitten taas maailmalle.
Työn alla on jo neljä vuotta ollut naisten ympärileikkauksia vastustava kirja. Koutaniemi aikoo kerätä siihen materiaalia vielä kymmenestä maasta. Valmista pitäisi olla kahden vuoden kuluttua.
”Teen sen työkaluksi kaikille naisten silpomista vastustaville tahoille. Kun kirja on valmis, lähden maailmankiertueelle. Järjestämme paikallistoimijoiden kanssa seminaareja ja teemme lakialoitteita silpomisen lopettamiseksi.”
Journalistina Koutaniemelle vaikeinta on ollut jättää taakseen heikoissa olosuhteissa elävät ihmiset – se ettei ole voinut puuttua asioihin tai korjata mitään. Tänä syksynä hän perustaa oman säätiön, jonka tavoitteena on tukea ruohonjuuritason aktivisteja eri maissa.
Yhdestä sellaisesta he Alizadin kanssa kertovat uudessa sarjassaan. Kenialainen Elisabeth Nkere pakeni yhdeksänvuotiaana pakkoavioliittoa 65-vuotiaan miehen kanssa ja vältti ympärileikkauksen. Hän on nyt 22-vuotiaana noussut mielipidevaikuttajaksi, joka kiertää kylissä puhumassa silpomista vastaan.
Koutaniemelle sarja on yksi työ, mutta ympärileikkauksia hän lupaa vastustaa lopun ikänsä. Alizad taas on viimeiset kolme vuotta edistänyt tyttöjen oikeuksia Planin lähettiläänä ja tehnyt aiheesta kaksi dokumenttielokuvaa.
”Ensi talvena lähden taas kuvaamaan, mutta en vielä tiedä minne.”
Arman Alizad ja Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi (Docendo, 2015). Pahan jälkeen -tv-sarja Livillä 22.9. alkaen. Samanniminen näyttely Kiasmassa 7.10.2016–26.2.2017.
Kuuntele Meerin ja Armanin suosikkibiisit täältä!