1. Aleks, Latvia

Ensimmäinen kyytini vei minut Tallinnasta Riikaan. Sieltä liftasin Jurmalaan yhdessä minulle kotoaan yöpaikan luvanneen Aleksin kanssa. Perillä törmäsin heti eteisessä isoon pinoon liftauskylttejä. Aleks kertoi liftanneensa lähes kymmenen vuotta, pääasiassa kotimaassaan. Mutta oli tie vienyt muuallekin Eurooppaan. Riiassa työssä ollessaan Aleks liftasi päivittäin työpaikalleen ja odotti aina innolla, millaisia kohtaamisia aamun työmatka toisi.

Sittemmin Aleks alkoi tehdä ammatikseen soittimia vanhoista kaasupulloista. Tietenkin hän kuljetti instrumentit asiakkailleen peukalokyydillä ympäri Latviaa.

Aleksia kiehtoo liftauksessa yllätyksellisyys. Syvällisiä keskusteluja onkin tullut käytyä niin sympaattisen papin kuin saunarituaaleja työkseen tekevän miehen kanssa. Kerran Aleks lifttasi riippuliitämään menossa olleen miehen kyytiin ja pääsi itsekin kokeilemaan lajia.

2. Jaroslav, Ukraina

Latviasta matka jatkui Liettuan ja Valko-Venäjän kautta Ukrainaan. Mustanmeren rannalla Odessassa vierailin peukalokyydillä ja polku­pyörällä maailmaa kiertäneen Yaroslavin luona. Sain kuulla hänen liftauskokemuksistaan muun muassa Meksikossa, Kaukasiassa ja Itä-Afrikassa. Matkoillaan mies tekee mielellään tuttavuutta poliisien kanssa. Jopa satunnaiset lahjuksia vaatineet virkamiehet ovat lopulta juoneet olutta matkamiehen kanssa. Poliisiasemilta järjestyy usein myös yösija. Kerran Jaroslav sai luvan yöpyä poliisiasemalla Tansaniassa. Tieto yövieraista ei kuitenkaan välittynyt työvuoron vaihtuessa ja aseman sisälle pystytetty teltta aiheutti aamulla hämmennystä.

Isäksi tultuaan Yaroslav halusi, että myös poika tutustuu maailmaan. Hiljattain perhe kiersi peukalokyydillä Georgiaa ja sai ystävällisen vastaanoton kaikkialla. Seitsemänvuotiaalle pojalle hauskinta on ollut poliisi­autoon liftaaminen. Isälle mukavin muisto on se, kun hän poikansa kanssa harjoitteli yhteenlaskua liidulla asfaltin pintaan.

3. Phil, Turkki

Pohjois-Turkin Amasrassa seuraava kyytini järjestyi jo ennen kuin ehdin tienposkeen. Tapasin kulku­koiraa ihastellessani paketti­autolla Espanjasta Kiinaan ajavan pariskunnan. Selvisi, että Phil ja Estrella olivat jatkamassa samaan suuntaan kuin minä.

Ennen lähtöämme Amasrasta katselimme aamiaispöydässä uutisia, missä kerrottiin nigerialaisesta opiskelijasta joka oli melkein murhattu liftatessaan.

Meidän matkamme sujui turvallisesti. Phil oli kokenut liftari. Hän kertoi tottuneensa liftaamiseen jo teininä Irlannin maaseudulla, missä peukalokyyti oli usein ainoa tapa liikkua paikasta toiseen. Sittemmin hän oli satunnaisesti liftaillut ympäri maailmaa ja pani itse ratin takana ollessaan hyvän kiertämään: ”Jos näen jonkun tienvarressa, pysähdyn aina.”

Hienoin kokemus Philille on ollut, kun maasaisoturi liftasi hänen kyytiinsä Keniassa.

Philille liftauksessa ei ole niinkään kyse matkasta, vaan elämäntarinoiden jakamisesta.

4. Shadi, Iran

Iranin pääkaupunkiin Teheraniin saavuttuani sain yhteyden aiemmin Georgiassa tapaamaani Shadiin. Ympäriinsä liftannut ja makuu­pussissa milloin missäkin puutarhassa yönsä viettänyt nuori arkeologi oli tehnyt minuun vaikutuksen. Ennen kuin hänet houkuteltiin aikoinaan liftausreissulle Teheranista Beirutiin, Shadi oli luullut matkustamisen olleen mahdollista vain rikkaille. Iranilainen yhteiskunta ei kannusta naisia lähtemään yksin reissuun.

”Matkalla ymmärsin, ettei kysymys ole vain rahasta”, hän sanoo. ”Oppiakseni tuntemaan itseni minun on tutustuttava ihmisiin muualla maailmassa.”

Yhteisen kielen puutekaan ei ollut ongelma: ”Kun ihmiset nauravat käsieleilleni, kohtaamiset alkavat hyvällä tavalla.”

Shadi julkaisee persiankielistä blogia, jossa hän innostaa muitakin naisia liftaamaan.

5. Sanam, Iran

Matkallani Teheranista etelään monet minut kyytiinsä poimineet autoilijat kummastelivat matkustus­tapaani. Löysin kuitenkin internetin vieraanvaraisuusverkosto couchsurfingin välityksellä useita paikallisia liftareita.

Myös Lounais-Iranissa, Shirazin kaupungissa tapaamani Sanam oli alkanut kolme vuotta aiemmin liftata kuultuaan matkustustavasta samaisen verkoston kautta.

Sanam iloitsee onnistuessaan rikkomaan stereotypioita iranilaisista naisista, joita pidetään usein alistettuina.

”Yksi rekkakuski luuli minun karanneen kotoa.”

Yhtä lailla Sanam on päässyt kyseenalaistamaan oman, uutisista saamansa käsityksen kurdeista liftatessaan Kaakkois-Turkissa.

Sanam pyrkii muuttamaan ihmisten asenteita kirjoittamalla reissuistaan internetiin. Hän kirjoittaa kuitenkin miehen salanimellä. Perheelleen Sanam ei ole tohtinut kertoa matkustustavastaan. ”He eivät ymmärtäisi”, Sanam sanoo ja kertoo uskoutuneensa vasta hiljattain muutamalle läheiselle ystävälleen.