Tansania. Alkuvuodesta, kun suomalaiset naistenlehdet tursuavat niksejä vartalon bikinkuntoon saamiseksi, Tansaniassa käydään erilaisia keskusteluja.
”Olet lihonut”, vaimoni tansanialainen kollega ilmoitti minulle hymysyin. ”Onnittelut!”
Olin kuullut saman jo edellisviikolla swahilinopettajaltamme. Kielikoulun opettajat olivat keskenään puhuneet.
Stereotypian mukaan afrikkalainen estetiikkakäsitys suosii runsaampia kehonmuotoja kuin eurooppalainen. Kurvikas on kaunis, laihalla ei ole varaa syödä, ja niin edelleen.
Pyöristynyt olemukseni oli siis merkki hyvästä elämästä.
Pikakysely tuttujen ja tuntemattomien tansanialaisten keskuudessa vihjaisi stereotypian pitävän jossain määrin paikkansa.
Moni sanoo, että naisella kaunista on suuri peppu, tukevat reidet ja kapea vyötärö.
Toisaalta ihanteellista figuuria luonnehdittiin myös adjektiiveilla sopusuhtainen, vähän lihava ja hoikka.
Lihojen tulee siis olla juuri oikeassa paikassa.
Miehellä atleettisuus olisi eduksi, mutta pieni kaljamasukaan ei haittaa.
Useimmat korostivat, että lopulta ulkonäöllä ei ole niinkään väliä. Muut ominaisuudet merkitsevät enemmän. Hyvä niin.
Mainos- ja viihdekuvastoa hallitsee kuitenkin hoikan urheilullinen ja keskimääräistä tansanialaista vaaleaihoisempi ihmistyyppi.