Rauhanliitto perustettiin jo tsaarin aikana, vuonna 1907. Sen silloin ajamat teemat, kuten rauhankasvatus ja aseistariisunta, ovat yhä ajankohtaisia yli sata vuotta myöhemmin. ”Teemme Suomessa laajan skaalan rauhantyötä rauhanjärjestöjen kattojärjestönä. Pyrimme edistämään aseistariisuntaa ja tarkkailemaan esimerkiksi YK:n toimintaa”, Lodenius selittää, ”Suomessa pyrimme vaikuttamaan turvallisuuspolitiikkaan ja rauhankasvatukseen.”
Järjestö pitääkin Pasilassa Rauhankoulua, jossa koululaisille esitellään rauhantyön teemoja.
”Enimmäkseen meillä käy yläkouluikäisiä, joiden kanssa teemoihin voi uppoutua vähän syvällisemmin.”
Nuorisoon panostaminen on rauhanliitolle tärkeää: ”On vaara, että vaivalla tehty työ katoaa, jos nuoriso ei omaksu rauhankasvatuksen periaatteita.”
Katoamisen vaara on yhtä todellinen kuin rauhanliiton saavutukset: Suomi saatiin pitkän taistelun jälkeen mukaan maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen 2011, mutta monet poliitikot ajavat maamiinojen palauttamista. Rauhanliitolla on kuitenkin kokemusta vaikeista ajoista, kertoo Lodenius: ”Ollaan oltu toiminnassa myös sota-aikana. Nytkin vaikeana aikana vaatii suurta siviilirohkeutta puhua rauhasta. Miinakampanja antoi kuitenkin toivoa. Tuli sellainen olo, että ollaan saatu jotain aikaan.”
Rauhanliiton työ ei lopu miinoihin: järjestöllä on suunnitelmissa ottaa tänä vuonna kantaa muun muassa ydinaseriisunnan ja rypäleaseiden kieltämisen puolesta. Aikeissa on myös rekrytoida enemmän väkeä rauhantyöhön. ”Meidän pöydälle kaatuu myös puolustaa EU:n tiukempaa aselainsäädäntöä, jota Suomi yrittää kaataa.”
Rauhanliitto on myös Kepan perustajajäsen, joka tekee tiivistä yhteistyötä paitsi kansainvälisten rauhanjärjestöjen, myös kehitysapu- ja ympäristöjärjestöjen kanssa. ”Rauhaa ei voi olla ilman niitä.” Lodenius sanoo tiukasti. ”On turha vaatia rauhaa alueella, missä kuollaan nälkään.”
Nykyinen kriisi on purenut myös Rauhanliittoon: rahoitusta on pienennetty. Ihmisiä on vaikeampi tavoittaa.
”Näin kansainvälisten kriisien aikana ilmapiiri Suomessakin on militarisoitunut ja polarisoitunut; maailma nähdään mustavalkoisena. Onneksi militarismin kasvu on synnyttänyt myös vastavoiman. Samalla, kun perustetaan katupartioita, tuhannet osoittavat mieltään rasismia vastaan ja tekevät vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa. Toivon, että ihmiset näkevät, miten paljon nämä päätökset heitäkin koskettavat. Että ei ole yhdentekevää, ostetaanko rahoilla aseita vai tuetaanko vanhuksia. Että hyvät ihmiset aktivoituvat.”