Mistä me puhumme, kun puhumme tasa-arvosta?
Onko tasa-arvoinen parisuhde sellainen, jossa vapaus ja vastuu jaetaan fifty-fifty? Pidetään Excel-taulukkoa siitä, saanko itse yhtä paljon kuin toinen: huomiota, läheisyyttä, rahaa, tavaraa, omaa aikaa, tilaa luoda uraa?
Näyttää siltä, että useammin kuin tasa-arvosta, kyse on vallasta.
Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen toi julkiseen keskusteluun tammikuussa tietoa, jonka mukaan suomalainen mies kokee väheksyntää parisuhteessa. Että tasa-arvon nimissä perheissä on ajauduttu tilanteeseen, jossa koulutettu nainen harjoittaa tyranniaa. Naisen vaatimuksilla ei ole mittaa eikä määrää.
Asiaa on puitu kahvipöydissä, yleisönosastoilla ja sosiaalisessa mediassa. Moni on huojentunut asian esille nostamisesta. Osa on suhtautunut ylimielisesti: mikä ongelma tässä nyt on.
Totta kai on ongelma: parisuhde ei ole terve, jos toinen alistaa – ja toinen suostuu alistumaan. Alistuvaa ihmistä on mahdoton kunnioittaa, eikä hän kunnioita itseään. Tällaisessa suhteessa ei ole arvostusta tai tervettä läheisyyttä. Eikä tietenkään tasa-arvoa.
Vaaranen puhuu, mitä kuulee suomalaisilta miehiltä ja naisilta. Eivät hänen näkemyksensä ole itse keksittyjä.
Naisten kodeissa harjoittama kontrolli ei ole totta vain Suomessa. Eikä vain koulutettujen naisten keskuudessa.
Tässä lehdessä trinidadilainen sosiologi Tricia McIntosh sanoo, että myös karibialaiset naiset pitävät kodeissaan jöötä. Miehen ei anneta toteuttaa miehuuttaan kodin seinien sisällä. Siksi mies pullistelee töikseen aina kun astuu ovesta ulos.
McIntosh kehottaakin naisia väistymään. Kun mies saa mahdollisuuden toteuttaa miehuuttaan myös kodin piirissä – olla pystyvä ja osaava – myös käsitykset miehuudesta ja miehekkyydestä monipuolistuvat perinteisen sovinistisessa kulttuurissa.
Tuttu on myös näkemys vaikkapa latinonaisista kaiken hallitsevina matriarkkoina. Latinomaissa miehille ei ole perinteisesti annettu valtaa kodeissaan. Miehen valta on ollut kaikkialla kodin ulkopuolella. On ymmärrettävää, että nainen ottaa haltuunsa sen, minkä pystyy.
Minua mietityttää, mikä saa naiset nyky-Suomessa harjoittamaan kontrollia? Täällä koti ei ole ainoa paikka, jossa naisella on lupa käyttää valtaa. Nainen voi ja saa toteuttaa itseään.
Selittyykö suomalaisten naisten käytös jollain muulla, esimerkiksi suorituspaineilla ja täydellisyyden vaatimuksilla?
Olisi aika antaa miehille mahdollisuus miehinä, ei miespuolisina äiteinä. Meidän naisten on lakattava vaatimasta, että asiat hoidetaan meidän tyylillämme. Olennaista on, että asiat hoituvat.
Tätä kannattaa kokeilla. Voisi kuvitella, että jotain hyvää kipinää saattaisi iskeä.
Kipunoivaa ystävyyden ja rakkauden päivää, viimeistään 14. 2.!