Kuusi vuotta sitten hääkellot soivat tälle nyt rastojaan Blanchisseusen kylän rantavedessä huljuttelevalle parille. He olivat tutustuneet parivuotta aiemmin pääkaupungissa Port of Spainissa yliopistolla, jossa Damian työskenteli hallintopuolella, Tricia sosiologian opettajana.

Eräänä päivänä katseet kohtasivat sillä erityisellä tavalla.

”Ihastuin Damianin komeuteen, pakko myöntää. Täydelliset hampaat! Tytöt juoksivat hänen perässään”, Tricia kertoo nauraen.

Yliopiston henkilökunta oli menossa hengailemaan keskuspuistoon ja Tricia uskaltautui pyytämään Damiania mukaan. Jo ensitapaamisella juttua riitti.

”Huomasin, että Tricia on selvää vaimomateriaalia, jonka kanssa voi suunnitella tulevaisuutta”, Damian sanoo.

”Olin elänyt villiä DJ-elämää ja väsynyt itsekeskeisyyteen. Halusin muuttaa suuntaa”, nyt 37-vuotias mies sanoo.

Päätös seurustelun aloittamisesta oli iso, sillä Damiania vanhemmalla ja eronneella Tricialla oli jo kaksi poikaa.

”Minua pelotti ryhtyä isäpuoleksi nyt yksitoistavuotiaalle Jonathanille ja kahdeksanvuotiaalle Jeremylle, mutta päätin uskaltaa.” Pojat olivat tuolloin noin kolme- ja yksivuotiaat.

Alussa Damian tunsi mustasukkaisuutta siitä, että Tricia antoi huomiota hänen sijasta lapsilleen. Uusperhekuvio tuntui liian vaativalta ja Damian vetäytyi sivuun. Tricialle hylätyksi tuleminen otti koville. Muutaman kuukauden kuluttua Tricia otti tekstiviestillä yhteyttä.

Damian tajusi odottaneensa sitä.

”Olin eron aikana ymmärtänyt, että Tricia on minulle se oikea.”

Siskonsa ja äitinsä kanssa elänyt Damian suree, ettei hänen äitinsä ole löytänyt elämässään rakkautta.

”Halusin itselleni toisenlaisen elämän. Omat vanhempani erosivat kun olin seitsemänvuotias. Isäni oli naistenmies ja aika pahasti alkoholisoitunut. Äidin miehet vaihtuivat taajaan eron jälkeen. Minulla on tarve tehdä erilaisia ratkaisuja kuin vanhempani. Perhe on minulle tärkeä ja haluan olla näkemässä, kun lapseni
kasvavat.”

Myös Tricia tulee eroperheestä. Pari on luvannut toisilleekn, etteivät jätä toisiaan.

”Emme halua samaa kärsimystä lapsillemme”, he sanovat.

Nyt parilla on jo kaksi yhteistä poikaa, Damani, 4 ja Tijani, 3. Trician ”isot” pojat kutsuvat Damiania ”Daddy D:ksi”, mutta tapaavat säännöllisesti myös omaa isäänsä.

Tricialla on kodin perintönä kristillinen vakaumus, mutta Damian on tuonut hänen elämäänsä myös rastafarianismin oppeja. Ristiriitaa arvojen ja uskon suhteen ei ole.

”Uskalsin kasvattaa rastat kuitenkin vasta äidin kuoleman jälkeen”, Tricia tunnustaa.

Pari haluaa panostaa tasa-arvoon, mikä ei ole ihan tavallista Karibialla, jossa yhä vallitsevat usein perinteiset ja sovinistiset käyttäytymismallit.

Trician mielestä karibialaisten miesten ylikorostunut machoilu johtuu usein siitä, että naiset anastavat kodin kokonaan omaksi valtakunnakseen, jossa toimii sataprosenttinen kontrolli. Kodin ulkopuolelle astuessaan mies pullistelee sitten työkseen.

”Annoin kerran naisopiskelijoilleni kotitehtäväksi havainnoida miehiään viikon ajan. Käskin heitä astumaan sivuun kodin jatkuvasta pyörittämisestä ja pomon roolista. Vain kaksi opiskelijaa
ei pitänyt siitä, että kontrolli luovutettiin miehelle. Muut ilahtuivat positiivisesti: he huomasivat, että mies osaakin tehdä asioita”, Tricia kertoo.

Omien raskauksiensa aikana Tricia toteutti tätä omaa keksintöään. Niinpä Damian kokkasi, silitti ja siivosi.

”Miehen pitää saada tuntea olevansa mies myös kotona: osaava ja pystyvä. Meidän on annettava miehille mahdollisuus ja omille pojillemme esimerkki uudenlaisesta miehuudesta. Miehekäs mies voi olla myös omistautuva isä ja vastuuntuntoinen ihminen”, Tricia sanoo.

Kuuntele Damian Gonzalesin lempikappaleet sekä Maailman Kuvalehden ystävänpäivä-soittolista täällä.