Lapseni ovat tulleet siihen ikään, että he rakastavat Guinnessin ennätystenkirjaa: Arvaa, äiti, missä on maailman pisin silta! Katso, miten korkea talo! Yök, miten pitkät kynnet! Maailman ihmettely on loputonta, äärimmäisyydet kiehtovat mielikuvitusta.
Yksi äärimmäisyys ei kuitenkaan löydy ennätystenkirjasta vaan kehitysjärjestö Oxfamin tuoreesta raportista. Sen mukaan prosentti maapallon väestöstä omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia. Vielä selvemmin epätasaisesti jakautuvaa vaurautta kuvaa tieto, että noin bussilastillinen ihmisiä omistaa enemmän kuin puolet koko maailman väestöstä. Vertaus on muuten hyvä, paitsi että noiden 62 onnekkaan ei tarvitse koskaan ahtautua yhteenkään ruuhkabussiin, toisin kuin meidän muiden – ja mekin olemme onnekkaita. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole varaa edes bussiin.
Suuret tuloerot ovat pitkään olleet kehitysmaiden ongelma, mutta nyt ne ovat entistä selkeämmin globaali riesa. Alkuvuonna Davosissa maailman johtajat listasivat tuloerojen kasvun yhdeksi tulevaisuuden suurista haasteista. Sekä OECD että IMF ovat tutkimuksissaan havainneet räikeiden tuloerojen olevan haitaksi paitsi kehitykselle myös talouskasvulle.
Viime vuonna maailman suurimmat tuloerot löytyivät Turkista, Yhdysvalloista, Chilestä, Meksikosta ja Israelista. Eurooppa tai Yhdysvallat eivät enää aikoihin ole olleet maailmantalouden vetureita, korkeintaan perässä kolkuttavia matkustajavaunuja.
Kiinan ja Intian syke ovat pitkään määritelleet maailmantalouden kasvuvauhtia, ja nopeimmin talous kasvoi viime vuonna Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Enää ei ole helppoa jakaa maailmaa teollisuus- ja kehitysmaihin. Köyhyyttä ja rikkautta on kaikkialla ja samat köyhtymisen ja rikastumisen mekanismit toimivat joka puolella.
Maailman suurin yhteinen päätöstentekoelin YK ei ole jäänyt katsomaan kehitystä vierestä. Ensimmäistä kertaa YK:n isot kehitystavoitteet eivät koske vain vanhoja kehitysmaita, vaan kaikkia. Niin sanottu Agenda 2030 määrittää kaikille samat kestävän kehityksen tavoitteet, joiden joukossa on sellaisia suuria asioita kuin köyhyyden ja nälän poistaminen, tasa-arvon takaaminen ja puhdas vesi.
Näkökulman muutos on saanut meidätkin Maailman Kuvalehdessä katsomaan vaihteeksi lähelle. Suomen itärajalla kulkee yksi maailman isoista elintasorailoista. Viime aikoina Karjala on noussut julkiseen keskusteluun monesta syystä, eikä vähiten siksi, että Suomi on pitkästä aikaa joutunut miettimään, miten huolehditaan isosta määrästä ihmisiä, jotka tulevat hakemaan täältä turvaa. Katsomme tässä lehdessä Karjalaa eri suunnista ja kerromme muun muassa Karjalan evakoista ja ihmisistä, jotka nyt majoittavat muita – ja kokevat olevansa etuoikeutettuja ja onnekkaita.