”Saadaanko huomennakin syödä?” kysyi pieni poika aikoinaan, kun sai sairaalassa ruokaa. Sairaala oli Kainuussa ja ruoan sinne toimitti vasta perustettu YK:n lastenjärjestö Unicef. Vuosi oli 1947. Kainuun pojan kaltaisia tarinoita on sen jälkeen kuultu lukemattomia. Tätä nykyä Unicef toimii lasten hyväksi lähes kaikissa maailman maissa.

Työn tuloksetkin näkyvät, kertoo Suomen Unicefin vaikuttamis- ja ohjelmatyön johtaja Inka Hetemäki:

”Maailmanlaajuisesti lasten elämä paranee nykyään kaikilla mittareilla. 90 prosenttia lapsista aloittaa nykyään koulun ja lapsikuolleisuus on saatu puolittumaan.”

”Työ” tarkoittaa useimpia asioita, joihin kehitysyhteistyö yhdistetään: Unicef toimittaa puhdasta vettä, rakentaa kouluja ja rokottaa lapsia, aina kohdemaan tarpeiden mukaan.

Aiemmin varat toimintaan kerättiin lähinnä länsimaista, mutta sittemmin raja auttaja- ja kohdemaiden välillä on alkanut hämärtyä. ”Suomen tavoin monet apua saaneista maista auttavat nyt heikompia. Esimerkiksi Nigeriassa Unicef kerää nykyään varoja.”

Syy Unicefin tehokkuudelle on yksinkertainen: ”Ei ole saavutuksia ilman yhteistyötä. Koska mandaattimme tulee YK:lta, teemme aina yhteistyötä kohdemaan hallituksen kanssa. Sillä tavalla voidaan varmistaa, etteivät työn jäljet katoa meidän mukanamme. Saatamme esimerkiksi rakentaa koulun, mutta kohdevaltio maksaa opettajien palkat. Näin koulu pysyy pystyssä vaikka me lähtisimmekin. Pyrimme aina pysyvään muutokseen.”

Pitkäjänteisen yhteistyön tuloksia on muun muassa lasten oikeuksien sopimus, joka on ratifioitu lähes kaikkialla maailmassa. ”Ainoa maa, missä sopimus ei ole vielä voimassa, on Yhdysvallat.”

Ihan ei Unicefilläkään ruusuilla tanssita: eriarvoisuuden kasvu ja jännittynyt tilanne näkyvät myös lasten asemassa. ”Vaikka suunta onkin ylöspäin maailmanlaajuisesti, myös eriarvoisuus kasvaa ja varsinkin konfliktialueilla on sen takia otettu takapakkia.”

Hetemäki muistuttaa, että vielä muutama vuosi sitten iloittiin, kun pakolaisten määrä maailmalla oli kääntynyt laskuun. Nyt pakolaisia on enemmän kuin koskaan.

70-vuotispäiviään viettävä järjestö ei kuitenkaan ole katoamassa mihinkään. Monet aikoinaan Unicefilta apua saaneet ovat yhä työssä mukana ja yhä useampi muistaa järjestöä testamentissaan. ”Halutaan muistuttaa, että myös meitä on autettu. Siksi käynnistimme testamenttikampanjan”, Hetemäki sanoo.

Testamentit menevät eittämättä hyvään tarkoitukseen. Unicefin ansiosta moni lapsi saa syödä joka päivä. Myös kainuulainen pikkupoika.