Kaisa West vetää villasukkien päälle sisnakengät ja alkaa pyörittää värikkäitä pauloja varren päälle. Joskus kenkien varsien sisään kääritään myös vessapaperia, sillä nilkkojen kuuluu näyttää mahdollisimman paksuilta.

Saamenpuku on Westille rakas, sillä se symboloi omaa pohjoisen kulttuuria ja saamelaisuutta. Puvussa malli on tärkeä, helman ja hihansuiden täytyy olla tietynlaiset. Väri ja kuosi voivat vaihdella kantajan mieltymysten mukaan.

West vietti lapsuutensa Utsjoen Outakoskella. Perheen äiti on Pohjanmaalta ja isä saamelainen. Viisitoistavuotiaana West muutti Kaustiselle opiskellakseen musiikkilukiossa, sen jälkeen omat sairaanhoitajan työt ja Westin vaimon työt ovat saaneet elämän asettumaan Etelä-Suomeen.

”Tajusin olevani lesbo parikymppisenä. Ehkä olisin tajunnut jo aiemmin, jos siihen olisi ollut joku malli. Pitkään kielsin sen itseltänikin, kun ajattelin, että elämä tulisi olemaan liian raskasta. Minulle on kerrottu, että tällainen elämäntapa on väärin ja syntiä”, West sanoo.

Kun West rakastui naiseen, hän kertoi siitä ensimmäisenä siskolleen Suvi Westille, sitten lopulle perheelleen. Sisko oli onnellinen siitä, että pikkusisko oli löytänyt rakkauden. Seurustelu naisen kanssa oli kovempi pala vanhemmille ja muulle saamelaisyhteisölle. Homoseksuaalisuudesta ei juuri puhuta Utsjoella, missä vanhoillislestadiolaisuudella on vankka jalansija.

Yhteisön hiljainen viesti oli vahva: saman sukupuolen rakastaminen on väärin, pahaa ja syntiä. Suvaitsemattomuus ja ilkeät kommentit saivat Westin itsetunnon säpäleiksi. Syrjintä pohjoisessa oli hiljaista. Noin kymmenen vuotta sitten, kun West tuli ulos kaapista, ihmiset välttelivät aiheesta puhumista.

”Kun muilta kyseltiin puolisot ja perheasiat, minulta vain, että miten koulussa menee. Nyt kysytään jo vaimostanikin. Olen varmasti päässyt paljon helpommalla kuin moni muu, varsinkin miespuoliset homoseksuaalit. Kyllä siellä ollaan edelleen tiukasti kaapissa”, West toteaa.

Onneksi etelässä on kevyempi hengittää. West elää tavallista perhe-elämää vaimonsa Linnean ja heidän poikansa kanssa. West on kouluttautunut sairaanhoitaja-diakonissaksi ja työskennellyt sairaanhoitajana psykiatrian poliklinikalla. Tällä hetkellä hän on hoitovapaalla  1,5-vuotiaan lapsensa kanssa.

Elämänsä aikana West on törmännyt monenlaisiin saamelaisuutta koskeviin stereotypioihin. Häneltä on esimerkiksi kysytty, asutaanko Lapissa laavuissa ja onko Kaisan perheellä televisiota.

”Suomalaiset ihmettelevät, miksi saamelaiset vetävät herneen nenään, kun missit käyttävät edustaessaan pilasaamenpukua. Se on viesti meille, että kulttuuriamme ei kunnioiteta. Yleisesti ajatellaan, että me olemme jotenkin kehityksestä jäljessä.”

Westille saamenpuku on juhla-asu. ”Lapissa puvun käyttäminen merkitsee paljon. Monet vanhat ihmiset Lapissa pukeutuvat saamenpukuun mennessään kirkkoon. Itse käytän pukua juhlallisissa tilaisuuksissa ja sellaisissa, missä on muitakin saamelaisia. Viimeksi käytin pukua lapsemme ristiäisissä.”

Kaikkiin juhliin West ei kuitenkaan pukeudu saamenpukuun, vaikka tilaisuus olisikin siihen riittävän arvokas. ”Saamelaiskontekstin puuttuessa puku kerää paljon huomiota, enkä pukeutuisi siihen esimerkiksi Etelä-Suomessa ystävän häihin”, hän toteaa.

Juuret ovat Westille tärkeät ja omaa kulttuuriperintoä pidetään yllä myös Etelä-Suomessa asuessa. West pyrkii aktiivisesti siirtämään kulttuuriaan seuraavalle sukupolvelle, pojalleen.

”Varsinkin sen olen kokenut hyvin tärkeäksi, että puhun lapselle saamea, vaikka itselleni suomi onkin huomattavasti vahvempi. Minulle äitini puhuu suomea ja isäni saamea. Lapissa luonto on ihmisille hyvin tärkeää. Se on asia, jonka myös haluan siirtää lapselleni. Lapissa isä kalastaa Tenojoessa ja haluan, että lapseni oppii myös kalastamaan.”

Tänä keväänä Westin elämästä, saamelaisuudesta ja homoseksuaalisuudesta kertova Suvi Westin ohjaama dokumenttielokuva Minä ja pikkusiskoni veti elokuvasalit täyteen ja pysäytti katsojat televisioruutujen ääreen. Westin Märät säpikkäät -ohjelmasta tuttu Suvi-sisko hakee dokumentissaan pikkusiskolle hyväksyntää. Häntä surettaa saamelaisyhteisön ahdasmielinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.

”En olisi ryhtynyt dokumentin tekoon tästä aiheesta kenenkään muun kanssa. Suvi on paras ystäväni. Tiedän että hän ei näyttäisi minua mitenkään huonossa valossa”, West sanoo.

West oli ollut vaimonsa kanssa muutaman vuoden yhdessä, kun Suvi West sai dokumenttiprojektille rahoitusta. Kaisa West koki, että elämä oli tuolloin tasaista ja aika dokumentin kuvaamiselle kypsä.

Lähipiiri varoitteli, ettei kannata ryhtyä dokumentin tekoon. Läheisiä pelotti, ettei kuvattavan itsetunto kestä, jos elokuvasta tulee huonoa palautetta. ”Osa ihmisistä oli todella skeptisiä. Itse kuitenkin tiesin ja luotin siihen, että dokumentin tekemisestä ei seuraa mitään pahaa”, West toteaa.

Varoittelut vaikuttivat kuitenkin jonkin verran. Elokuvan ennakkoensi-ilta oli Inarissa elokuvafestivaaleilla. Sinne West ei uskaltanut mennä.

”Suvi kuitenkin kertoi, että ihmiset poistuivat salista vaikuttuneina ja liikuttuneina. Olen kuullut vain positiivista palautetta elokuvasta. Pohjoisessa on paljon tabuja ja tällaisen aiheen käsitteleminen on vapauttavaa.”

Dokumentti on hyvin henkilökohtainen kertomus. Siinä ei sensaationhakuisesti pyritä vastakkainasetteluun, vaikka aineksia löytyisi: saamelaiskulttuurin lisäksi saman sukupuolen rakkausliitot ovat kova pala myös kirkon piirissä. Westille niin omat juuret kuin uskokin ovat tärkeitä, joten dokumentissa suhtaudutaan kumpaankin kunnioituksella. Siitäkin huolimatta, että syrjintä aiheuttaa elokuvan tekijöille mielipahaa.

Elokuvassa kerrotaan Kanadan intiaaniyhteisön homoseksuaaleista ja siitä, kuinka hyväksyvästi asiaan siellä suhtaudutaan. Homoseksuaaleja kuvataan yhteisössä nimellä twospirited (suom. kaksisieluinen). Dokumentissa pohditaan, olisiko Lapissakin suhtauduttu homoseksuaalisuuteen eri tavalla ennen kristinuskon saapumista. Kaikki asiakirjat on kuitenkin hävitetty, joten vastaus jäänee arvoitukseksi.

”Sellaistakin palautetta on tullut, että eihän homoseksuaalisuus ole Lapissa mikään tabu. Tuntuu, että halutaan vaientaa väittämällä, että ei ole mitään ristiriitaa. Meidän avoimesti homoseksuaalien kokemus on kuitenkin hyvin erilainen”, West sanoo.

Asenteet ovat hitaasti muuttumassa Pohjois-Suomessakin, hän lisää. ”Peruskoulussa minulla ei ollut mitään kosketusta homoseksuaalisuuteen. Viesti oli, että se on väärin ja syntiä. Nyt tietoa saa ihan eri tavalla, kun on esimerkiksi internet ja sosiaalinen media.”

West voisi kuvitella muuttavansa takaisin Pohjoiseen. ”Olisi ihanaa, jos lapsi saisi olla siellä, että oppisi kielen ja saisi kulttuuriperinnön.”

Homoseksuaalisuus on Westille itselle jo käsitelty asia. Dokumentin esitysten jälkeen West on saanut paljon viestejä ja huomannut, että keskustelua kaivataan.

”Ihmiset ovat halunneet jutella aiheesta, joten dokumentti on tehnyt tehtävänsä.”

Dokumenttia kuvattiin kolmen vuoden ajan ja sen aikana tapahtui paljon isoja asioita. Pariskunnan vauvaprojekti ravisteli parin elämää. Kamerat olivat taltioimassa hetkiä, kun pari kertoi ystävilleen vierailustaan Väestöliitossa. Puhelu, jossa West kertoo siskolleen positiivisesta raskaustestistä, tallentui niin ikään dokumenttiin. Kamerat seurasivat Kaisaa ja Linneaa vauvanvaateostoksille. Ja olivat paikalla myös, kun West itki vaimonsa sylissä särkynyttä unelmaa tulla äidiksi.”Halusin, että keskenmeno tulee ilmi dokumentissa. Halusin antaa sille kasvot, koska se on yleistä ja siitä puhutaan vähän. Ei sitä tarvitse mitenkään peitellä tai piilotella”, West toteaa.

Dokumentissa raotetaan katsojille toisiaan rakastavan pariskunnan tavallista elämää, tavallisine ongelmineen. Ehkä se onkin omiaan poistamaan ennakkoluuloja. Suvaitsevaisuuden puolesta puhuminen voi olla muutakin kuin raivokkaita puheenvuoroja ja kannanottoja.

”Me ollaan ihan tavallinen perhe. Siksi kysymyksen asettelu, että miltä tuntuu olla vähemmistönä vähemmistössä, tuntuu hullulta”, West sanoo.

Kaisa West

• Syntynyt 1983 Utsjoen Outakoskella.
• Asuu perheineen Pohjanmaalla.
• Ammatiltaan sairaanhoitaja-diakonissa.
• Perheeseen kuuluu vaimo ja puolitoistavuotias poika.
• Jos West olisi sarjakuvahahmo, hän olisi vaimonsa mielestä Karvinen, kissamainen nautiskelija.

Kuuntele Kaisa Westin suosikkikappaleet Maailman Kuvalehden Spotify-listalta osoitteesta www.maailmankuvalehti.fi/musiikki!