”Don’t forget 1993”, lukee sillan kupeessa olevassa kivessä. Mostar on täynnä jälkiä 1992-1995 käydystä sodasta, joka jakoi kaupungin kahtia: graffiteja, luodinreikiä seinässä, luonnon vähitellen valtaamia raunioita. Kuin muistutuksena siitä, että vaikka silta on rakennettu uudestaan, kaikkia kuiluja ei voida ylittää.
Daytonin rauhansopimus vuonna 1995 lopetti sodan, mutta samalla se virallisti väestön jakamisen eri yhteisöihin: ortodoksiset serbit, muslimit bosniakit, katoliset kroaatit ja ”muut”. Kuilut ovat mannaa nationalistisille puolueille, jotka johtavat politiikkaa.
Rajoja alleviivaavasta yhteiskunnasta huolimatta 120 000 asukkaan Mostarissa kasvaa nuorten aikuisten sukupolvi, joka haluaa rakentaa siltoja eri yhteisöjen välille. Sodan aikana he olivat lapsia. Osa heistä eli sotavuodet Mostarissa, osa pakolaisena Euroopassa. Kukin yrittää omalla tavallaan tehdä kaupungista uudelleen kaikkien yhteisen Mostarin.