”Lyhyesti sanottuna edustamme Suomessa yksityisen sektorin toimihenkilöitä. Esimerkiksi pankkikonttorissa kaikki paitsi ihan johto saattavat olla meidän jäseniämme”, Koskinen sanoo.

Pron jäsenistöstä suuri osa onkin asiantuntijoita ja esimiehiä. ”Kotimaassa autamme jäseniämme ja teemme työehtosopimuksia, kuten muutkin ammattiliitot.”

Maailmalla Pro ajaa myös nimenomaan työntekijöiden asiaa. ”Meillä on usko, että kun vauraus lisääntyy, se ei automaattisesti jakaudu tasaisesti. On maita, joissa BKT on noussut huimasti, mutta elintaso ei”, Koskinen selittää.

Kasvava teollisuus ja runsaat luonnonvarat eivät siis välttämättä ratkaise yhteiskunnan ongelmia. Koskinen ei kuitenkaan syytä ilmiöstä yksin kapitalismia, vaan taustalla vaikuttaa niin vallan keskittyminen kuin kansantalouden riippuvuus esimerkiksi öljytuloista.

Yksi ratkaisu epätasa-arvoon on työntekijöiden järjestäytyminen.

Vahvat am­mattiliitot voivat vaatia parempaa palkkaa ja parempia työoloja, Koskinen tähdentää.

”Tasaisesti jakautuvasta varallisuudesta on hyötyä myös valtioille”, hän jatkaa. ”Kun raha keskittyy pienelle porukalle, sillä on taipumus karata maasta ja välttyä verotukselta. Pienempituloisten rahat taas jäävät kotimaahan ja hyödyttävät lopulta kaikkia.”

Pohjoismaissa ammattiliitot ovat itsestäänselvyys, mutta maailmalla vahvat liitot ovat harvinaisia. Jo niinkin lähellä kuin Virossa ammattiliitot tarvitsevat apua. Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa tilanne on vielä akuutimpi.

”Haasteena on pienten resurssien fokusointi sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Ikävä kyllä kohdevaltio ei suinkaan aina helpota asiaa. Vähemmän demokraattisissa valtioissa ammattiliittoja pelätään”, Koskinen kertoo.

Liittovastaisuus on ongelma myös länsimaissa. ”Suurimpia haasteitamme EU-alueella on yleinen linja, jossa pelätään säätelyn heikentävän talouskasvua ja sitä kautta puretaan tarpeellista säätelyä. On suuri vaara, että työelämä Euroopassa luisuu kurjuuden tielle.”

Vastustuksesta huolimatta Ammattiliitto Pro jatkaa työtään. ”Suomessa on jo saavutettu toimihenkilöille kohtalaiset työehtosopimukset. Globaalisti työtä jatketaan. Vaikka resurssit ovat valtion toimesta pienentyneet, kansainvälinen solidaarisuus ei tule loppumaan.”