Kirja. Uskonto on kokemassa renessanssia kehitysyhteistyössä. Köyhissä maissa uskonto on vahvasti osa yhteiskuntaa aivan eri tavalla kuin maallistuneissa länsimaissa. Uskonnollistaustaisilla toimijoilla ajatellaan olevan erityistä annettavaa kehitysyhteistyössä – usein kohdekulttuurin kanssa yhteneväisen maailmankatsomuksensa vuoksi.
Tämä trendi on esillä myös Elina Vuolan toimittamassa Uskonto ja kehitys -kirjassa. Positiivinen suhtautuminen ei ole kuitenkaan varauksetonta. Useampikin kirjan kirjoittajista tuo esiin sekulaarien tahojen vieroksunnan uskonnollistaustaisia toimijoita kohtaan: vaikka järjestöjen vahvuudet myönnetään, samalla pelätään esimerkiksi, että arvo kaikkien tasapuolisesta auttamisesta jää toteutumatta.
Kotimaisiin kristillisiin järjestöihin enimmäkseen keskittyvässä artikkelikokoelmassa tuodaan vahvasti esiin, miten korkeatasoista suomalaisten uskonnollistaustaisten järjestöjen kehitysyhteistyö on ja miten ne joutuvat tasapainoilemaan, jotta kuulostaisivat uskottavilta niin maallisten kuin uskonnollisten tukijoidensa korvissa.
Osa Uskonto ja kehitys -kirjan artikkeleista on jäänyt saman vakuuttelutarpeen vangiksi. Jää vaikutelma, että kirjan ensisijainen tehtävä on valistaa ennakkoluuloisia ja puolustaa järjestöjä vanhanaikaisilta käsityksiltä. Myös liian korkea lintuperspektiivi vaivaa paikoin, mikä luo varovaisen ja väistelevän tunnelman.
Kirjassa tuodaan esiin, miten uskontojen välillä erot voivat olla pienempiä kuin saman uskonnon sisällä. Lisäksi muistutetaan, ettei mikään sekulaarikaan taho ole vapaa ideologiasta, saati neutraali toimija. Tämän kaiken yhtäältä-toisaalta -pallottelun jälkeen artikkelikokoelman punainen lanka jää vähän hämäräksi.
Siksi kysyn, olisiko kirjan teemana voinut olla vahvemmin uskonnollistaustaisten järjestöjen suhde sekulaariin maailmaan. Uskonnollistaustaisilla järjestöillä on varmasti paljon annettavaa sekulaarien järjestöjen sokeiden pisteiden osoittamisessa, ja samalla tämä aihe olisi valottanut paremmin, mitä ovat uskonnollistaustaisten järjestöjen nimenomaiset vahvuudet.
Kiistanalaiset aiheet sivutetaan melko nopeasti. Minua kiinnostaisi lukea esimerkiksi, miten tasapuolisuuteen kehitysyhteistyössään sitoutunut järjestö selviää tilanteesta, jossa sekä sen vakaumukselliset tukijat kotimaassa, että enemmistö sen kehitysyhteistyön kohteista suuntautuu kielteisesti seksuaalivähemmistöihin?