1) Mistä taiteilijanimesi Bombino on peräisin?
Nimi juontuu teiniajoilta, kun olin Haja Bebe –nimisessä yhtyeessä solistina. Olin pieni, muut bändin jäsenet olivat puolta vanhempia. Elikkä vitsimielessä he antoivat minulle italialaista bambinoa mukailevan lempinimen Bombino – ja siitä se nimi sitten jäi minulle.
2) Miten kotimaasi maisema kuuluu musiikissasi? Ketkä ovat ohellasi merkittävimpiä tuaregimuuskoita?
Autiomaa on suurin inspiraationi lähde, mieluisin paikka soittaa ja kirjoittaa musiikkia. Tuaregien musiikki on kuin autiomaan tuuli, joka kulkee mukanamme. Oma musiikkini on sekoitus perinteistä tuaregi-musiikkia ja länsimaista rockia. Sitä voi kutsua aavikkorockiksi tai vaikka aavikkobluesiksi.
Tuaregimuusikoista Tinariwenin soittajat ovat tietysti merkittävimpiä. He ovat musiikkimme luojia – ottivat käsittelyynsä perinteen ja toivat sen nykyaikaan. Bombinoa ei olisi ilman Tinariwenia.
3) Miten löysit kitaran? Entä rockin?
Olin 10-11 –vuotias, kun kiinnostuin kitarasta. Vanhemmilla serkuillani oli kitara ja minulla oli tapana katsella heidän soittoaan tuntikausia. Kitara veti puoleensa ja siitä tuli pakkomielle.
Serkkuni soittivat myös kasettisoittimella sellaisten starojen musiikkia kuin Jimi Hendrix ja Carlos Santana. Heidän kauttaan löysin rockin. Minua eniten ovat inspiroineet edellisen sukupolven suuret kitaristit kuten juuri Hendrix, Ali Farka Toure, Mark Knopfler, Santana ja Tinariwenin Ibrahim.
4) Olet työskennellyt maineikkaiden länsimaisten muusikoiden kuten Black Keysin Dan Auerbachin ja Rolling Stonesin Keith Richardsin ja Charlie Wattsin kanssa. Millaista yhteistyö heidän kanssaan oli?
Nuo kokemukset olivat kaikki tosi cooleja, mutta hyvin erilaisia. Rolling Stonesin kanssa soittaessani olin hyvin nuori eikä se ollut oma bändini. Minulla ei ollut paineita eikä odotuksia. Minut vain vietiin studioon. En edes tuntenut bändiä, joten ei hermostuttanut yhtään.
Dan Auerbachin kanssa puolestaan työstimme omaa levyäni, ensimmäistä isoa albumiani. Niinpä olin hieman stressantunut. Danin kanssa sujui hyvin, koska olin työskennellyt samojen kundien kanssa bändissäni vuosia ja tiesin, että olemme hyvässä vireessä. Oli siis oma näkökulma ja asenteeni, mikä tässä muuttui. Kollegoiden kuuluisuuden kanssa kokemuksilla ei ole mitään tekemistä.
5) Onko erilaista soittaa länsimaiselle ja afrikkalaiselle yleisölle?
Joo, on se jollain tavalla erilaista, mutta toisaalta ihan samanlaista kaikkialla. Nigerissä ihmiset tuntevat settini ja osaavat biisini ulkoa. Heille musiikkini on kuumaa kamaa, josta he villiintyvät.
Länsimaissa yleisö ei ymmärrä sanoituksiani, mutta tuntee saman energian ja päätyy tanssiessaan lopulta samaan transsiin kuin nigeriläisetkin.
6) Uudella albumillasi Azel esittelet tyylisuunnan nimeltä tuareggae. Mitä se on?
Tuareggae on uusi tyyli, jonka bändini ja minä olemme luoneet. Rakastan reggaeta ja aloin tuoda sitä soittooni livekeikoilla pikkuhiljaa, sinne ja tänne, vaihdellakseni energian laatua. Sitten aika pian teimme sitä yhä enemmän ja niin tyyli juurtui joidenkin biisien rakenteeseen. Niinpä päätimme levyttää biisit niin kuin olimme soittaneet ne livenä.
7) Nigerin poliittinen tilanne on vaikuttanut paljon elämääsi lapsuudesta lähtien. Tuaregikapinat ovat ajaneet sinut maanpakoon sekä 1990-luvulla että 2000-luvulla. Mitä haluaisit sanoa noista kokemuksista?
Vietin ison osan lapsuudestani ja nuoruudestani pakolaisleirillä. Olen kaksi kertaa ollut maanpaossa poliittisten mielipiteideni vuoksi. Olen viettänyt vuosia Algeriassa, Libyassa ja Burkina Fasossa – ja nuo vuodet olivat hyvin tuskallisia. En toivo samaa kohtaloa kenellekään.
Meidän tulisikin nyt löytää myötätuntoa pakolaisia kohtaan. He ovat syyttömiä huonoon onneensa.
8) Musiikkiasi pidettiin urasi alussa vallankumouksellisena, osoituksena tuaregien itsemääräämisoikeudesta. Nykyisin ajattelet, että asia on päinvastoin: musiikkisi on taistelua kapinaa vastaan. Mitä tarkoitat tällä?
En taistele mitään vastaan. En ylipäätään taistele. Olen rauhan asialla: rakentamassa veljeyttä tuaregien ja muiden kansojen välille niin, että kaikki voisivat elää ilman väkivaltaisia konflikteja ja saavuttaa vapauden. Tämä on iso tavoite, mutta teen asian eteen oman osuuteni.
9) Mikä huolestuttaa sinua maailman tilanteessa juuri nyt?
Köyhyys. On nimenomaan köyhyyden seurausta, että niin monet ihmiset elävät kammottavissa olosuhteissa täällä Nigerissä, Afrikassa ja eri puolilla maailmaa. Köyhyys synnyttää olosuhteet, joihin terrorismi, huumekauppa ja mafia juurtuvat.
Jos ihmiset kokisivat olevansa osa yhteiskuntaa, joka tarjoaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja muita palveluja, en usko, että Afrikalla olisi ongelmia joita sillä on nyt esimeriksi islamistien kanssa.
10) Mikä on päivän suosikkihetkesi? Mitä muita intohimoja sinulla on musiikin ohella?
Hienoin hetki on se, kun saan puhua tytärteni kanssa. Nyt kun meillä on WhatsApp, voimme puhua päivittäin, myös silloin kun olen keikoilla. Rakastan jalkapalloa. Nautin jalkapallon katsomisesta aina, olipa kentällä kuka tahansa. Tykkään myös toiminta- ja kauhuleffoista.
Mutta syvällisemmin ajateltuna todellinen intohimoni on oma perheeni, yhteisöni ja kotimaani – ja suuri Ténérén autiomaa keskisessä Saharassa, joka on minulle kaiken alkulähde.