Toimittaja Anne Heinonen on matkoillaan useasti miettinyt, kuinka kulttuurit, roolit ja ulkonäöt ovat ihmisten päälle liimattuja.

Kulttuurikeskus Caisan aulagalleriaan ripustetussa Afrikan maasta -valokuvanäyttelyssä esitellään kahdeksan unta ja unennäkijää.

Ugandalaisen Kyangwalin pakolaisasutusalueen ihmisten unissa avustetaan synnytyksessä, nähdään ihmisten muuttuvan petoeläimiksi ja etsitään presidenttiä lentävässä toimistossa.

Unienkerääjä Heinonen käsittelee ihmisissä syvällä olevaa samankaltaisuutta näillä kuvilla ja sanoilla, jotka voisivat periaatteessa olla mistä päin maailmaa tahansa.

”Uninäyttely valaisee stereotyyppien ja isoja aiheita koskevien uutisten takana olevaa ihmistä ja sitä ihmisyyttä, joka meissä kaikissa öisin on hereillä”, Heinonen sanoo.

”Olimme sodassa. Aluksi olimme leikkikentällä, sellaisessa, jota ei ole kuin unessani. Sieltä juoksimme metsään. Siellä oli isäni, veljeni, ystäviäni ja paljon sellaisia, joita en tuntenut. Kun juoksimme, näin joidenkin heistä muuttuvan villieläimiksi, paviaaneiksi ja apinoiksi. Metsässä näin käärmeitä. Ne vain olivat siellä maassa. Sitten kokoonnuimme jonnekin, ja meidän käskettiin valita presidentti. Me valitsimme presidentiksemme Barack Obaman”, kuuluu 7-vuotiaan Pamelan uni.

”Olin jossain maassa, joka oli kuin iso kaupunki. Näin ihmisten pitävän isoja aseita ja heittelevän toisiaan kivillä. Minä en heittänyt kiviä. Mietin, kuka katsoisi perheeni perään jos kuolen, sillä vanhempani tapettiin Kongossa eikä vaimollanikaan ole vanhempia. Juoksin karkuun itseäni suojatakseni. Juoksimme laaksoon, löysimme sieltä vettä. Oikealla puolella oli vihreä vuori, vasemmalla myös. Keskellä oli iso järvi. Vettä oli niin paljon, että se katkaisi tiemme. Kun kysyin, miten pääsen jatkamaan elämääni siellä, osa ystävistäni meni veteen ja katosi”, 27-vuotias Dagama kertoo.

Afrikan maasta -näyttely Kulttuurikeskus Caisan aulagalle­riassa 1.–21.6.2016. Vapaa pääsy.