Talsimme kuivassa heinikossa Pohjois-Namibiassa, Bwabwatan kansallispuistossa. Edelläni kävelevä Thaddeus Chedau pysähtyy. Maahan on piirtynyt norsun jälki. Chedau tietää eläimen kulkeneen polulla edellispäivänä: ”Hiekka olisi tummempaa, jos jälki olisi uusi. Ajan kuluessa hiekka muuttuu valkoiseksi”, hän sanoo. Vierellä kulkee nuorimies Warom Mucuma, joka on mukana oppimassa jäljitystä.

Miehet kuuluvat Bwabwatan kansallispuistossa elävään alkuperäiskansaan, khwe saneihin.

Khwe sanien kotiseutu muutettiin kansallispuistoksi 2007. Khwet asuvat Bwabwatassa, jossa olot ovat etenkin metsästyskiellon takia hankalat.  

Perinteisesti khwe-lapset opetettiin tulkitsemaan eläinten jälkiä 10-vuotiaina, ja 15-vuotiaat metsästivät itse. ”Minulla oli jousi ja nuoli. Menin puskaan, kun tarvitsin syötävää”, Chedau muistelee.

Nyt yhteisössä ideoidaan jäljitystaidolle uutta käyttöä. Vierailijoille järjestettävien retkien lisäksi kykyä tarvitaan esimerkiksi alueen eläinten laskemiseen. Iäkäs ja nuori ovat siinäkin tiimi; toinen tuntee jäljet, toinen tallentaa tiedot älypuhelimella.

Jäljittäjät lähtevät liikkeelle myös silloin, kun viranomaiset saavat vihiä salametsästäjistä. Chedau on kokenut rikollisten nappaamisessa. Hän voi esimerkiksi tekeytyä norsunluun ostajaksi.

Namibian hallitus ei ole tunnustanut heitä alkuperäiskansaksi. ”Kukaan meistä ei ole läsnä, kun Bwabwatan asioista päätetään pääkaupunki Windhoekissa”, Chedau sanoo.

Thaddeus Chedau käyttää noin puolet ajastaan edistääkseen kansansa asemaa: hän muun muassa käy tapaamisissa pääkaupungissa, jonne matkustaa usein liftaamalla. Muun ajan hän opettaa perinnetietoa luontoretkillä, jotka ovat hänen perustamansa TEKOA-yhdistyksen järjestämiä.

Yhdistyksen tavoite on opettaa jäljitystä nuorille, jotta khwe-identiteetin kannalta keskeinen taito ei katoaisi.