Kävin peruskoulua yli tuhannen oppilaan lähiökoulussa Espoossa. Lähiötämme vaivasi huumeongelma, ja se näkyi koulun arjessa. Oppilaan tulevaisuutta pystyi ennakoimaan lukutaidon perusteella. Moni poika ei vielä yläasteellakaan ehtinyt lukea televisio-ohjelmien tekstityksiä. Eriasteiset lukihäiriöt nakersivat heidän itsetuntoaan. Levoton lähiö ajoikin heistä monet vankilaan, osa heistä on haudattu.
Koko koulujärjestelmämme ja yhteiskuntamme perustuu lukutaitoon. Oppimistuloksia on mahdotonta saavuttaa ilman sujuvaa luetun ymmärtämistä. Iän karttuessa lukutaito kattaa kriittistä ja vertailevaa lukemista, kunnes se huipentuu akateemisen maailman käsitteenmuodostukseen. Erilaiset diskurssit ja kielet alkavat ohjata tekstimaailmaa, josta tulee lopulta se kirjoitettu kosmos, jota kutsumme tiedoksi.
Maailman lukutaidon kehittyminen valaa hitaasti uskoa tulevaisuuteen. Yli 15-vuotiaita lukutaidottomia ihmisiä on tällä hetkellä 780 miljoonaa, käytännössä he kaikki elävät kehitysmaissa. Emme ole enää kaukana tilanteesta, jossa lukutaito kuuluu yleisiin ihmisoikeuksiin. Digitaalisen kulttuurin yleistyttyä lukutaidosta onkin tullut edellytys ihmisen itsenäiselle pärjäämiselle.
Viime keväänä Suomi valittiin maailman lukutaitoisimmaksi maaksi. Kirjastojen käyttöaktiivisuus, kirjojen saatavuus, sanomalehtien lukeminen ja opetusjärjestelmä kuuluivat kriteereihin, joiden perusteella Suomi on ykkösenä.
Lukutaitomme leveys koskettaa kuitenkin enimmäkseen aikuisväestöä. Samalla, kun takanamme on loistava tulevaisuus maailman sivistyneimpiin kuuluvina kansoina, nuorison asema on lipsunut yhä huonommaksi. Näyttääkin, että samalla kun köyhien maiden nuoriso oppii lukemaan, länsimaiden lukutaito rapistuu.
Suomen PISA-tulokset ovat laskeneet yhtämittaisesti jo kymmenen vuotta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa 11 prosenttia 15-vuotiaista on uuslukutaidottomia. Noin kolmasosa nuorista ei lue vapaa-ajallaan ollenkaan ja joka kuudes peruskoulun jättävä osaa lukea niin heikosti, ettei selviä arkipäivän elämästä ilman apua.
Nuorison lukutaidon heikkeneminen ei ole lineaarista, vaan se polarisoituu nopeasti. Oppimistulokset jakautuvat yhä jyrkemmin, ja selvin ero on tyttöjen ja poikien välillä. Ero on Suomessa OECD-maiden korkeimpia, se vastaa tällä hetkellä puolentoista vuoden opintoja tyttöjen eduksi.
Viimeinen PISA-huippuikäluokka jätti peruskoulun 2000-luvun alussa. Tasa-arvoinen kehitys näyttää katkenneen 1987 syntyneisiin. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutki asiaa, ilmeni että heistä 53 prosentilla on ollut mielenterveysongelmia. Aiemmilla ikäluokilla luku on 29. Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu heistä 10 000:lta. Tutkimusten mukaan huono-osaisuudesta on tullut periytyvää, ja 1990-luvun laman lapsista kadotettu sukupolvi, joka elää kurjuuden kierteessä.
Lukutaidon keskeinen merkitys on tärkeää ymmärtää. Jokainen suomalainen tunnistaa kirjaimet ja osaa muodostaa niistä äänteitä – osaa siis teknisesti lukea. Lukutaito ei kuitenkaan ole uimisen tai polkupyörällä ajamisen kaltainen kyky, joka säilyy kun sen kerran oppii. Lukutaito tarkoittaa laajempaa kykyä omaksua tietoa ja kokemuksia, tunnistaa konteksteja ja kielenkäyttötapoja. Esimerkiksi kyky tunnistaa ironiaa heikkenee nopeasti, jos lukutaitoa ei harjoita. Vastikään ilmestyneen tutkimuksen mukaan lukeminen lisää jopa ihmisen eliniän pituutta. Tietoyhteiskunnassa lukeminen lisää osallisuutta ja kykyä toimia haastavissa tilanteissa.
Ei ole sattumaa, että sosiaalitoimen asiakkailleen kirjoittamat viestit ovat VERSAALILLA kirjoitettua päälausekieltä. Sitäkään vastaanottaja ei aina kykene sisäistämään. Tällaisessa tilanteessa elävän ihmisen voi katsoa olevan tuomittu vähäosaisuuteen. Ilman lukutaitoa hänellä ei ole realistisia toiveita katkaista huoltosuhdetta. Kun tällaisten ihmisten määrä kasvaa, ajaudumme väistämättä luokkayhteiskunnaksi. Se näyttää meritokratialta, mutta tosiasiassa se on peruskoulussa käytävä pudotuspeli, jossa lyhyen korren vetäjille ei anneta toista mahdollisuutta.
Politiikan keskeisenä tehtävänä on synnyttää mahdollisuuksia niiden karsimisen sijaan. Tämänhetkinen koulutuspolitiikkamme on johtanut tilanteeseen, jossa hyväosaisten perheiden lapset pärjäävät paremmin ja ongelmiin ajautuneiden perheiden lapset eivät opi edes lukemaan. Kun on vielä selvillä, että eriarvoistava kehitys on kiihtyvää, voi hyvällä syyllä sanoa, että olemme valinneet lukutaidottomuuden ongelmaksemme.
Suomalaisen lukutaidon rapistumista on seurattu tarkasti, ja siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Varsinkin peruskoulujen lukutaitoa on selvitetty laajalti. Onkin hämmästyttävää, että toisen asteen oppilaitosten tilannetta ei ole seurattu juuri lainkaan. Kiintoisin tilanne on ammattikouluissa, jonka suorittaa puolet ikäluokasta. Tästä joukosta löytyvät etenkin ne pojat, joilla ei ole lukupäätä. Ammattikoulujen äidinkielen opetusta on vähennetty jo vuosien ajan, mutta sen seuraukset ovat tuntemattomia. Lukutaidottomuutta tuetaan siten poliittisesti, aivan kuin yhteiskunnan tahto olisi edistää polarisaatiota.
Uusimmassa budjettiesityksessä hallitus on tekemässä lisäleikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Ne osuvat juurikin harvaan asuttujen alueiden huonoja numeroita saaviin poikiin. Ammattikoulut pakotetaan vähentämään henkilökuntaa, karsimaan toimipisteitä ja opiskelijoiden aloituspaikkoja.
Sotienjälkeisen Suomen menestystarina perustui monessa suhteessa koulutukseen. Tällä tiellä ovat myös hitaasti mutta varmasti lukemaan oppivat kehitysmaat. Suurten ikäluokkien jälkeen jokainen sukupolvi on ollut edellistä kouluttautuneempi. Omassa lapsuuden lähiössäni lukutaito tuntui valinnalta, sen laiminlyönti tietoiselta teolta. Uusien tilastojen valossa näin ei enää ole. Koulutie ei ole kaikille suora, vaan osalle polku viettää hetteikköön.
Vietän ensi syksyn ammattikouluissa, jossa vedän Sanat haltuun -työpajaa. Sen tarkoitus on osoittaa lukutaidon keskeinen merkitys. Kieliopin hallitsemisen sijaan lukutaito perustuu kykyyn käsitteellistää asioita. Löytää sanoja. Sigmund Freud kutsui sitä termillä symbolisaatio, jolla hän tarkoitti ihmisen kykyä hallita impulssejaan. Helen Keller kutsui sitä keinoksi tuntea vertaisuutta toisiin ihmisiin.
Ilman lukutaitoa emme käsitä sanoja. llman sanoja emme ole ihmisiä.