Nähdä Napoli ja kuolla. Sanonnan päästi suustaan ensimmäisenä Tommy, EU-tulkki Göteborgista. Italiankielen keskustelukurssi oli juuri startannut.
Ensimmäisenä aiheenamme oli kauneuden sijaan kaupungin parhaat ruokapaikat. Ruuan ohessa sivusimme rikollisuutta, sillä yksi suosittu pizzapaikka sijaitsee Scampiassa, rikollisjärjestö Camorran isännöimässä köyhässä lähiössä. Osattomuuden varjopuolet oli saanut kokea myös Tommyn ystäväpariskunta, joka oli ryöstetty aseella uhaten keskellä kirkasta päivää. Ystävät selvisivät, mutta riski on aina olemassa, sanaili Tommy. Nähdä Napoli ja kuolla.
Väkivalta on kuitenkin vähentynyt, minkä huomaa kaupungin jatkuvasti kasvavissa kävijämäärissä. Turisteja houkuttelevat Napolinlahti, Vesuvius-tulivuori, Pompeji, lähisaaret, jalkapallo ja kaupungin loputon historia. Ja tietenkin quartiere spagnoleissa eli espanjalaiskortteleissa yhä vallitseva rosoinen tunnelma.
Keskeinen osa Napolin vetovoimasta on lähes kaikkeen liittyvä ruoka ja juoma, jotka ovat sekä turistin että tavallisen kansan ulottuvilla. Suussa sulavan pizzan saa edelleen alle vitosella. Kympillä – tipit mukaan lukien – saa lisäksi lasin viiniä ja jälkiruokakahvin. Useimmissa paikoissa raaka-aineet ovat pääosin paikallisia luomutuotteita. Se on kunnia-asia.
Kunnia-asiana pidetään myös vieraanvaraisuutta. Il cafe sospeso on vanha paikallinen traditio, jonka mukaan asiakas maksaa yhden kahvin sijaan kaksi. Santsikupin saa juotavakseen joku tuntematon, useimmiten koditon ja varaton, joka on nähnyt lupaavan kyltin kahvilan ulkopuolella. Myös joistain pizzerioista on mahdollista saada santsipitsana la pizza sospesa.
Napolissa käymiseen liittyy ehdottomasti riski. Eikä se liity ainoastaan lihomiseen – vaan rakastumiseen. Napoliin on aivan liian houkuttelevaa jäädä.