Muurit kohoavat korkealle, ja ne kiertävät koko korttelin. ”Täällä kidutettiin”, lukee verenpunaisella maalilla muurissa.

Olemme Olimpossa, joka toimi pidätys- ja kidutuskeskuksena Argentiinan viimeisimmän diktatuurin aikana. Se oli toiminnassa puoli vuotta vuonna 1978, jolloin sinne tuotiin noin 500 toisinajattelijaa.

Diktatuurin aikana oli julkinen salaisuus, että paikassa kidutettiin ja tapettiin. Vangitut kuulivat muurin takaa kadulla leikkivien lasten äänet ja lähistöllä asuneet kuulivat sisäpuolelta huutoja ja laukauksia.

Olimpon toimintaan eivät ihmiset halunneet puuttua, koska siitä olisi joutunut vaikeuksiin. Suurin osa Olimpoon joutuneista vain katosi.

Keskellä tiivistä asuinaluetta Florestan kaupunginosassa sijaitseva Olimpo avattiin yleisölle 2006. Sellejä tai muuta kidutukseen viittaavaa paikalta ei löydy. Siitä pitivät huolen jo sotilaat vuonna 1979, kun he piilottivat todisteet Argentiinaan tulleilta kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä.

Olimposta ei olla haluttu tehdä surun täyttämää museota, vaan paikka, jossa pidätetyt, kidutetut ja kadonneet herätetään eloon muistojen kautta.

Toisen kerroksen kirjaston ikkunoihin on teipattu valokuvanegatiivin kaltaisia kuvia kadonneista. Jos katsoo ulos, kohtaa heidän katseensa.

Tähän mennessä on löydetty 70 Olimposta selviytynyttä. Yksi heistä, iäkäs nainen, puhuu nyt keskuksen pihalla. Hän toivottaa ihmiset tervetulleiksi tangotapahtumaan eli milongaan.

Kahden rakennuksen keskellä oleva nurmikenttä kasvaa ruohoa. Toisessa siivessä järjestetään kiertokäyntejä, joissa kerrotaan sotilaiden käyttämistä kidutuskeinoista. Paha ei ole poistunut Olimposta, mutta nyt siellä halutaan keskittyä hyvään, tangoon.

Kolkko tunne ei kuitenkaan hellitä, ei edes portin ulkopuolella. Sen edessä, kadun toisella puolella on pysäköitynä vanha vihreä Ford Falcon. Se on samanlainen, jolla sotilaat kidnappasivat toisinajattelijoita kodeistaan ja kaduilta.