Artikkelikuva
Anna Puu esiintyy Maailma kylässä -festivaalilla lauantaina 27.5.

Empatia ei käyttämällä lopu

Anna Puu haluaa pysyä kartalla. Vaikka välillä tekisi mieli sulkeutua uutis­­virralta, tutkijakoulutuksen saanut muusikko uhmaa taipumustaan ­maailman­­tuskaan ja pitää silmänsä auki.

1) Millä fiiliksillä katselet tämän päivän Suomea?

Mitä enemmän maailmassa on hätää, sitä enemmän Suomessa väki vaikuttaa jakautuvan itsekkäisiin ja epäitsekkäisiin. Anonymiteetin takaa huutelu on niin tätä päivää. Somessa voi räyhätä kasvottomana ilman mitään filtteriä tai jopa omilla kasvoilla ja nimelläkin, mutta ilman oikeaa kohtaamista. Osa ihmisistä on heti pistämässä rovioita ja noitavainoja pystyyn.

2) Mistä se sinusta johtuu?

Se kertoo ihmisten omasta pahasta olosta. Ihmiset ovat jäässä, ottavat kaiken loukkauksena ja tuomitsevat muita. En oikein ymmärrä, miksi monen kiukku kohdistuu hyväntekijöitä kohtaan. He saavat kuulla, että valitsemansa kohteen sijaan pitäisi auttaakin joitain muita tai sitten kaikkia muita. Ei yksi ihminen voi toimia kaikkien asioiden äänitorvena, mutta hän voi toimia esimerkkinä joillekin toisille. Se on tämä example of one -teoria, kun yksi lähtee, muutkin liittyvät mukaan. Kannattaa muistaa sekin, että huutelijoiden sakki on vähemmistö. Ne, jotka tekevät hyvää, eivät pidä meteliä.

3) Miten uutisvirta ja some vaikuttavat sinuun?

Minulla on tutkijan koulutus eli luen aina useista näkökulmista. On tärkeää pysyä kartalla, vaikka välillä olisi helpompi laittaa laput silmille. En usko absoluuttiseen totuuteen. Aina pitää katsoa, kuka tutkimuksen maksoi, sillä ihan kaikesta saa halutun lopputuloksen. Tästä huolimatta olen kova tuntemaan maailmantuskaa ja saatan joutua koko päivän masennustilaan. Tunnen syyllisyyttä omasta hyvästä elämästäni.

4) Miten nämä ajatukset heijastuvat esiintymiseesi artistina?

Kerran ennen esiintymistä näin kamalia videoita Aleppon lapsista. Keikalla vedin Hectorin biisiä Kuunnellaan vain taivasta ja purskahdin itkuun. Eikä se loppunut. Puolet siitä laulusta meni instrumentaalina.

5) Millaisesta on kasvattaa lasta tässä ajassa?

Kun tulin Japanista ja toin tuliaiseksi nuken, tytär kysyi, että etkö tuonut mitään muuta. Se johtikin sitten keskusteluun kiitollisuudesta. Ja sen jälkeen tuollaisia kysymyksiä ei olekaan tullut. Välillä kun tytär itkee lohduttomasti jotain todella pientä asiaa, tekisi tietysti mieli sanoa, että täällä ei sentään ole sotaa. En minä sellaista sano, mutta viimeksi kun tytön unikamu jäi kaverille ja hän vaati minua lähtemään iltakymmeneltä hakemaan sitä, sanoin että jos tuo on sun kaikkein kamalin murhe ikinä, saat olla tyytyväinen.

6) Mikä on sinun mielipaikkasi?

Meidän perheen mökki ihan jumalan selän takana. Kun sinne pääsen, istun illalla laiturilla peilityyni järvi ympärilläni ja jossain kukkuu käki. Se maisema on tosi, tosi rakas.

7) Entä maailmalla?

Rakastan myös sitä fiilistä, kun tulen aivan uuteen ja vielä tuntemattomaan paikkaan ja astun lentokentältä ulos. Siellä tuoksuukin aivan toisenlaiselta. Viimeksi olin Havaijilla. Siellä ei ollut lainkaan kosteaa ja siitä yleensä syntyvää tunkkaista tuoksua. Jo ensituoksussa sekoittuivat palmut, meri ja vienosti pakokaasut.

8) Kerro jotakin, mitä emme vielä tiedä sinusta.

Tosi moni ajattelee, että olen tosi ekologinen kierrättäjätyyppi, mutta tykkään tosi paljon myös autoilusta. Minulla on limen vihreä puolihybridi Honda Jazz, jolla on ihana ajella ympäri Suomea ja kuunnella musaa. Paitsi tietysti jos olen tosi väsynyt, silloin autoilu ei ole kivaa.

9) Esiinnyt Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla 27.5. Onko se sinulle tuttu festari?

Totta kai! Olen käynyt siellä erityisesti hyvän ja erilaisen ruoan vuoksi. On aina hauska kokeilla jotain uutta. Yleensä tieni kääntyy Afrikka-osastolle. Olen käynyt Zimbabwessa ja pienenä perheeni kanssa Tunisiassa. Seuraavaksi haluaisin päästä Etelä-Afrikkaan.

10) Toivotaan, että toiveesi toteutuu. Millaista musiikkia kuuntelet nyt?

Keväisin minut aina valtaa tarve kuunnella puhaltimia. Vanhoissa kunnon soul ja funk -biiseissä on hyvää kevätmeininkiä. Kesällä taas toimivat vanhat amerikkalaiset folkbiisit. Ja tietenkin old school reggae. Olen fiilisihminen ja minun täytyy aina aamulla vähän kuulostella, mikä musiikki siihen sopii. Tänään kuuntelin John Mayerin bluesahtavaa folkia, eikä tarvinnut palata vaihtamaan ­levyä.

Anna Puu Maailma kylässä -festivaalilla la 27.5 12.30–13.15 Savanni-lavalla. Artistihaastattelu klo 14.10–14.30 Taiga-lavalla.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu