On vuosi 1991 ja kymmenvuotias Gaby Moreno astuu jännittyneenä 10 000 ihmisen eteen Guatemalan pääkaupungissa Ciudad de Guatemalassa. Hänet on kutsuttu lämmittämään lava puertoricolaiselle supertähti Ricky Martinille.
Moreno näkee yleisömeren, tarttuu mikkiin – ja on taivaassa.
”Minulla oli todella hyvä olo. Tajusin, että tätä haluan, tämän osaan”, Moreno muistelee 25 vuotta myöhemmin.
Tavoitan Morenon, 35, Skypen välityksellä Seattlesta, jossa hän nauttii aamiaistaan paikallisessa kulmakuppilassa bändinsä soittajien kanssa. Illalla laulajan on määrä esiintyä kaupungissa osana Yhdysvaltojen kiertuettaan.
Toukokuun lopulla bluesia, jazzia, folkia ja rhythm and bluesia yhdistelevä laulaja-lauluntekijä valloittaa Helsingin Kaisaniemen yhtenä Maailma kylässä -festivaalin pääesiintyjistä.
Suomen visiitti on jo Morenon toinen: hän konsertoi Helsingissä Savoy-teatterissa sen jälkeen, kun oli saanut parhaan uuden artistin palkinnon Las Vegasin Latin Grammy Awards -gaalassa marraskuussa 2013.
”Hienoa palata Suomeen. Tykkään paljon eurooppalaisesta yleisöstä. Se on niin avoin ja vastaanottavainen. Voin laulaa sekä englanniksi että espanjaksi, kaikki menee.”
Rakkain yleisö on kuitenkin laulajattaren kotimaassa Guatemalassa, josta hän 19-vuotiaana lähti kohti Los Angelesia, taskussaan levy-yhtiö Warner Brothersin sopimus.
Radiossa sekä televisiossa juontajana työskennelleen äidin ja kansainvälisiä artisteja Guatemalaan promotoineen isän tytär kasvoi taiteilijoiden ja julkkisten keskellä. Äiti huomasi tyttärensä laulunlahjat varhain – jo tytön ollessa parivuotias.
”Lomamatkalla Yhdysvalloissa 14-vuotiaana hurahdin jazziin, bluesiin ja souliin. Ihailin erityisesti Ella Fitzgeraldia, Nina Simonea ja Aretha Franklinia. Odotin hetkeä, jolloin koulu olisi käyty ja pääsisin opiskelemaan musiikkia Yhdysvaltoihin.”
Guatemalassa käytiin 1954-1996 veristä sisällissotaa. Raaimmat ajat osuivat Morenon varhaislapsuuteen 1980-luvun alkupuolelle, mutta se ei vaikuttanut Morenon kaupunkilaisperheen elämään.
”Sotaa käytiin vuorilla ja maaseudulla. Vanhempani elivät aivan normaalia elämää”, laulaja kertoo.
Moreno on hyvin ylpeä guatemalalaisuudestaan.
”Guatemala on äärimmäisen kaunis, monikielinen ja -etninen maa. Ihmiset ovat lempeitä, työteliäitä ja optimistisia”, itse maan valkoiseen vähemmistöön kuuluva laulajatar sanoo.
”Murheemme on ollut maan politiikka ja miten sitä on hoidettu. Korruptio on ajanut maan ahtaalle. Siitä huolimatta ihmiset pitävät yllä toivoa.”
Yhdysvallat on ollut Morenon kotimaa vuosituhannen vaihteesta lähtien. Hän asuu Los Angelesin Hollywoodissa.
”Ympärilläni on ihmisiä joka puolelta maailmaa – ja rakastan sitä.”
Laulajan onnekkaita osumia sisältävä tarina luvatussa maassa kuulostaa varsin toisenlaiselta kuin monen muun väliamerikkalaisen – myös guatemalalaisen – siirtolaisen.
Presidentti Donald Trumpin siirtolaispolitiikka hirvittää laulajaa.
”Trumpin meiningin seuraamisesta tulee karmea olo, ihan kuin katsoisi jatkuvasti junan rajua törmäämistä. Epätodellisten tapahtumien keskellä tunnen itseni välillä voimattomaksi, mutta samalla tiedän, että taide on luotettavin kumppanini. Sen avulla voin tuoda ihmisille toivoa, myötätuntoa, rakkautta ja valoa”, Moreno sanoo.
Taitelijana hän sanoo tekevänsä kaikkensa, jotta ihmiset reagoisivat ja aktivoituisivat olemaan yhteydessä päättäjiin. Moreno osallistuu mielenosoituksiin ja sosiaalisen median keskusteluihin, mutta joutuu varomaan virallisia julkisia kannanottoja.
”Minullahan ei ole Yhdysvaltojen kansalaisuutta – Green Card kuitenkin”, hän hymähtää.
”Voin tuoda ihmisille toivoa, myötätuntoa, rakkautta ja valoa.”
Alkuvaiheitaan Yhdysvalloissa Moreno kuvailee ihaniksi ja ihmeellisiksi. Hän opiskeli musiikkia ja tutustui saksalaiseen muusikkoon – nykyiseen mieheensä ja bändinsä rumpaliin Sebastian Aymannsiin. Pari on ollut yhdessä nyt viisitoista vuotta eli lähes koko sen ajan, jonka Moreno on asunut Yhdysvalloissa. Lapsia parilla ei ole.
”Aloin saada nimeä voitettuani John Lennonin mukaan nimetyn lauluntekijäkilpailun”, Moreno kertoo.
Debyyttilevy Still The Unknown julkaistiin 2008 kehujen saattelemana.
”Samana vuonna minut pyydettiin kirjoittamaan tunnuskappale NBC:n Emmy-ehdokkaanakin olleeseen Parks And Recreation -sarjaan.”
Vuonna 2010 Moreno sai Latina Magazinessa parhaan latinonartistin tittelin ja kiersi lämmittelemässä sekä Ani DiFrancoa että Tracy Chapmania näiden maailmankiertueilla. Siitä lähtien hän on konsertoinut Euroopassa.
Uusimmalla levyllään Ilusión (2016) Moreno palaa uransa alkuvaiheeseen. Musiikillisesti levyn sanotaan huokuvan kunnianhimoisena siirtolaisena Yhdysvaltoihin muuttaneen artistin intoa, jonka hän halusi jakaa kuulijoilleen sylissään kitara ja kassillinen lauluja.
Mutta mistä ihmeestä lapsuudessaan latinomusiikin ympäröimän artistin viehtymys bluesiin ja jazziin sekä 1920-1940 -lukuihin kumpuaa?
”Se on itsellekin vähän mysteeri. Pidän siitä rehellisyydestä ja karheudesta, joka ajan muusikoilla oli. Täydellisyyttä ei ollut tuolloin olemassa, vain todellisuus, se asetaatin, vanhan tallennusmetodin saundi kuului. Heitä ei huolettanut onko joku ääni juuri tietynlainen. Me nykymuusikot olemme aivan liikaa täydellisyyden ja digitaalisuuden ohjaamia, vaikka tunnelma on tärkein.”
Uusimmalla levyllään Moreno hakee autenttisuutta, mutta korostaa, ettei halua kuulostaa ”vanhalta levyltä”.
”Paikoitellen ääneni särkyy tunteen voimasta. Halusin jättää juuri ne kohdat levylle.”
Myös ajan estetiikka selvästi viehättää Morenoa. Hän pukeutuu usein 1920-luvun tyylisiin mekkoihin ja stailaa hiuksensa ajan henkeen otsapantoineen kaikkineen.
Mistä muusta musiikissa on kysymys kuin tunnelman välittämisestä?
”Elämä ilman musiikkia ja ylipäätään taidetta olisi suuri virhe. Taide antaa elämälle merkityksen ja värit. Tunnen olevani äärimmäisen etuoikeutettu saadessani tehdä juuri tätä työtä.”
Moreno kertoo itsekin olevansa taiteen suurkuluttaja, rakastavansa museoita, taidenäyttelyjä, kirjoja, elokuvaa ja teatteria.
”Latinomusiikki on muutakin kuin salsaa ja merengueä.”
Suomalaiselle festivaaliyleisölle Morenolla on vain yksi viesti: ”Toivon, että nautitte ja pidätte hauskaa”.
Mutta on hänellä toinenkin pointti. Laulajatar toivoo, että hänen visiittinsä Maailma kylässä -festivaalilla rikkoisi raja-aitoja ja muureja, stereotypioita.
”Latinomusiikki on muutakin kuin salsaa ja merengueä”, hän kiteyttää.
Toki Morenon ohjelmistoon kuuluu myös latinoperäistä musiikkia ja kotimanner kuuluu hänen lauluissaan. Moreno on tehnyt monesta espanjankielisestä klassikosta oman tulkintansa, esimerkiksi meksikolaisesta Cucurrucucú palomasta vuodelta 1954 ja kuubalaisesta Quizás, quizás, quizás -bolerosta vuodelta 1947.
Maanmiehensä Ricardo Arjonan kanssa Moreno duetoi joitakin vuosia sitten kappaleen Fuiste Tu, jota mahtipontisempaa latinoballadia on vaikea kuvitella. Se nousi vuonna 2012 isoksi hitiksi ja sai kaksi Latin Grammy -ehdokkuutta.
”Gaby on outo olento, ja siinä outoudessa on hänen kauneutensa. Hän hengittää ihan omaa ilmaansa. Ehkä ainoa kerta, kun Gaby on reilummin tullut ulos maailmastaan, on juuri minun hänelle kirjoittamassani duetossa”, Ricardo Arjona sanoi taannoisessa videohaastattelussa.
Mutta palataanpas vielä tarinan alkuun. Mitä 10-vuotias Ricky Martinia Guatemalassa lämmitellyt Moreno sanoi superstaralle lavalta poistuessaan?
”Sanoin hänelle: älä huoli Ricky, lämmitin sinulle yleisön valmiiksi!”
No, mitäs Ricky siihen?
”Hymyili lämpimästi ja tuikkasi poskipusun”, Moreno nauraa.
Kuka?
Gaby Moreno, 35
Guatemalassa 1981 syntynyt laulaja-lauluntekijä.
Asunut Yhdysvalloissa 2000-luvun alusta lähtien.
Naimisissa saksalaisen rumpalimiehensä Sebastian Aymansin kanssa.
Levyttänyt yhdeksän levyä, joista viimeisin Ilusión vuodelta 2016.
Kirjoittaa ja esittää blues-, jazz- ja folk-sävytteistä musiikkia sekä englanniksi että espanjaksi.
Palkittiin parhaan uuden artistin Latin Grammylla 2013.
Gaby Moreno Maailma kylässä -festivaalilla Helsingin Kaisaniemen Savanni-lavalla su 28.5. klo 18-19. Sitä ennen artistihaastattelussa Taiga-lavalla 14.20–14.40.
Katso koko ohjelma: www.maailmakylassa.fi