Mitä kuuluu eurooppalaisille kansalaisyhteiskunnille? Ei kovin hyvää, arvioi Carnegie Europe -ajatushautomon tutkija ja Warwickin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Richard Youngs.

Youngsin mukaan aiemmin oli vallalla ajatus, että etelän kansalaisyhteiskuntien tulisi ottaa mallia pohjoisen menosta.

”Mutta nyt monet niistä ongelmista, joita kansalaisyhteiskunnat kokevat etelässä, ovat näkyvillä myös täällä pohjoisessa”, Youngs sanoo.

Hän mainitsee esimerkeiksi Unkarin ja Puolan, joissa politiikka on räikeän demokratianvastaista, järjestöjen toimintaa säädellään tiukoilla laeilla ja populismi nousee. Hienovaraisempia merkkejä on nähtävissä myös vaikkapa Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa.

Myönteisiäkin asioita tapahtuu. Youngsin mielestä on väärinkäsitys, ettei politiikka kiinnostaisi ihmisiä. Protesteja on nyt ympäri maailmaa enemmän kuin vuosikymmeniin. Niitä järjestetään niin autoritäärisissä valtioissa kuin demokratioissakin: Venäjältä Ukrainaan, Thaimaasta Keniaan.

Youngs puhuu raivon aikakaudesta, age of rage. Protestien toistuvuus ja laajuus ovat ennennäkemättömiä. Toisaalta kaukana ovat ne ajat, kun aktivistiryhmät matkustivat WTO:n ja Naton huippukokouksesta toiseen. Tätäkin tapahtuu, mutta aktivismi on nyt Youngsin mukaan paikallisempaa.

”Vaikuttamista ei ehkä tehdä enää niin paljon puolueiden tai järjestöjen kautta, vaan pienempiä liikkeitä mobilisoiden.”

Protestit ovat spontaanimpia, osaksi sosiaalisen median myötä. Tämä tekee niistä ketteriä: mielenilmaus voi alkaa pienestä arkisesta asiasta, kuten Egyptissä vaikka leivän hinnasta, ja paisua hallituksen vastatoimien myötä valtavaksi poliittiseksi näytelmäksi.

”Jotkut väittävät, että protestit synnyttävät paljon melua, mutta vähän muutosta. Ja suuressa osassa tapauksista tämä onkin totta. Mutta on myös protesteja, jotka tehoavat.”

Esimerkiksi Youngs nostaa Etelä-Korean protestit, joiden lopputulos oli, että presidentti Park Geun-hye joutui jättämään tehtävänsä.

Youngs kehottaa Euroopan johtajia valppauteen. Pahimmat kriisit näyttävät olevan EU:ssa takana, joten nyt olisi keskityttävä integraatioon, ja otettava kansalaisyhteiskunta mukaan.

”Jos he eivät ole tätä oppineet, niin tulevaisuus on täynnä valtavia protesteja.”