Ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Hamza Boulaiz kasvoi Marokon Tangerissa. Isä ajoi taksia ja äiti hoiti lapsia kotona.

Pikku-Hamza teki paljon kepposia, koska tylsistyi kotona ilman puuhaa. Niinpä isä keksi viedä kuusivuotiaan poikansa islamistiseen nuorisokerhoon. Kerhossa puhuttiin Koraanista ja konservatiivisesta wahabilaisesta uskonnontulkinnasta.

”En pitänyt sitä mitenkään kummallisena, sillä myös perheeni on konservatiivinen”, Boulaiz, kertoo Tunisian Soussessa järjestetyssä seminaarissa.

Monen muun Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella toimivan uskonnolliskonservatiivisen järjestön tai poliittisen puolueen tavoin Ala Adl Wa Al Ihssane -nuorisojärjestön kannatus piilee Boulaizin mukaan osittain sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisessa vähäosaisille.

”Järjestössä luodaan vastakkainasettelua. Puhutaan rappeutuneista ihmisistä, jotka juovat alkoholia, ovat sionisteja, kuuluvat minun laillani seksuaalivähemmistöihin eivätkä usko jumalaan. Ja siksi heillä menee huonosti”, Boulaiz sanoo.  

Onkin aika ironista, että Boulaiz löysi teatterin juuri samaisen järjestön työpajoissa.

Nuori mies päätyi opiskelemaan alaa pääkaupunkiin Rabatiin, josta matka vei italialaiseen Piccolo-teatteriin Milanoon.

Palattuaan Marokkoon Boulaiz perusti Spectacle pour tous -järjestön, joka järjestää nuorille työpajoja ja teatteriesityksiä vähempiosaisten asuinalueilla. Esityksillään Boulaiz haluaa edistää sananvapautta ja yhteisöllisyyttä.  Järjestö on saanut useita palkintoja ja sen talous on vakaalla pohjalla. Tosin haasteitakin on.

”Yksi tyttö, joka rakasti teatteria ja tanssia pelkäsi, että vanhemmat kieltävät häneltä koulunkäynnin, jos hän jatkaa harrastustaan. En voinut sanoa hänelle, että kyllä sinä voit harrastaa, että kerrotaan vanhemmille sitten vasta kun esitys on valmis ja seisot lavalla. Ei, pitää löytää muita keinoja: luovia ilman, että rikkoo sääntöjä”, Boulaiz sanoo.

Entä mitä Boulaiz ajattelee marokkolaisten nuorten radikalisoitumisesta?

”Näen sen juontuvan köyhien kortteleiden väkivaltaisesta ilmapiiristä ja Persianlahden maiden tv-kanavien saatavuudesta. Ne levittävät jyrkkiä mielipiteitä esimerkiksi siitä, ketkä joutuvat helvettiin”, Boulaiz sanoo.