Panssarilasilla varustettu teräsovi on kuin suoraan neuvostoajoilta. Se narisee auetessaan ja päästää Kahil Muhammadin, 31, sisään Espoon Empun katkaisuhoitoasemalle.

Muhammad riisutetaan alastomaksi ja laitetaan suihkuun, jotta mahdolliset piilotetut huumeet sulavat. Vaatteet laitetaan läpinäkyviin muovilaatikoihin ja pakastetaan lutikoiden tappamiseksi. Pari vuotta sitten Empussa oli niin paha lutikkaepidemia, että kaikki liinavaatteet ja kalusteet jouduttiin tuhoamaan.

Empussa asutaan yhden hengen huoneissa. Sisustuksena on muutama Ikean puukaluste: sänky, pöytä ja lipasto. Ikkunoissa ei ole verhoja, vain sälekaihtimet. Tuuletusikkunat on päällystetty teräslevyillä, jossa on pieniä reikiä. Ilma mahtuu niistä sisään, mutta huumepaketit eivät. Empussa on nähty mitä mielikuvituksellisimpia konsteja huumeiden sisään ujuttamiseksi.

Selviäminen tulee olemaan Muhammedille rankkaa monestakin syystä. Hoitajat jättävät hänet kumipäällysteiselle patjalle nukkumaan ja palaavat päivittäisiin askareisiinsa. Hetken kuluttua he joutuvat juoksemaan takaisin, sillä huoneesta kuuluu valtava kolahdus.

Muhammad on yksi Espoon korvaushoitoklinikan 130 asiakkaasta. Tavatessamme ensimmäisen kerran hän istuu ystävänsä Petteri Salosen kanssa klinikan ryhmähuoneessa. Hänellä on untuvatakki päällään, vaikka huoneessa on miltei kuuma. Eletään lokakuuta 2016.

”Mä en pystyis istumaan tässä, jos en olis vetäny aamulla yhtä Lyricaa”, Muhammad sanoo.

”Siitä tulee likainen seula. Miksi sellaisista lääkkeistä rangaistaan, jotka mahdollistavat normaalin elämän?” Salonen kysyy.

”Niinpä.”

Lyrica on voimakas hermokipulääke, jota käytetään myös ahdistuneisuushäiriön hoidossa. ”Sivuluisua päässä, kaikki pehmenee”, käyttökokemusta kuvaillaan. Riippuvuus syntyy nopeasti.

”Mun täytyy lähteä pelastamaan henkeni”, Salonen sanoo, hörppää viimeiset pisarat talon tarjoamasta kahvista ja kättelee lähtiessään. Hän on menossa katkolle.

”Tuun perässä, kunhan siel on tilaa”, Muhammad huikkaa.

Muhammad aloitti päihteidenkäytön kannabiksella ja ekstaasilla 13-vuotiaana. 16-vuotiaana kuvaan tulivat amfetamiini ja rauhoittavat. Parikymppisestä eteenpäin Muhammad on käyttänyt kaikkea, mitä on saanut käsiinsä. Se oli coolia niin kauan, kun sillä ei ollut jälkiseurauksia.

Korvaushoidon tuella Muhammad on päässyt opiaateista eroon. Hoidossa olevien keski-ikä on kolmenkympin korvilla ja joukko koostuu suurelta osin ihan tavallisista ihmisistä: perheellisistä, työssäkäyvistä ja opiskelijoista.

”Meihin lyödään todella helposti toisen luokan kansalaisen leima. Harva vaivautuu katsomaan ihmistä leiman takana. Se on todella turhauttavaa.”

Lähes kaikki klinikan asiakkaat ovat kulttuuritaustaltaan suomalaisia kristittyjä tai ateisteja. Muhammad on ainoa muslimi. Hän ei puhu uskostaan klinikalla.

”En puhu muistakaan yksityisasioistani, liittyivät ne sitten uskoon tai lasten räkätautiin. Ne eivät vain kuulu kenellekään.”

Muhammadin perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta. Myös vaimo on muslimi, mikä tekee Muhammadin mukaan lasten kasvattamisesta helpompaa. Avioliitto on järjestetty – Suomessa yhä harvinainen asia.

”Järjestetty… mitä se sitten tarkoittaakaan. Jos ehdotan, että ystäväni menisivät keskenään treffeille, niin olisihan sekin järjestetty suhde”, Muhammad nauraa.

”Tutuilla oli tytär, joka etsi aviomiestä. Minä etsin vaimoa, joten meidät järjestettiin yhteen”.

Pari tapaili kolmen kuukauden ajan ja päätti sitten mennä naimisiin. Muhammad oli ollut tuolloin raittiina kolmen vuoden ajan. Nyt, kymmenen avioliittovuoden jälkeen, vaimo on päättänyt ottaa aikalisän. Muhammadin on muutettava pois pariskunnan yhteisestä kodista ja näytettävä, että hän kykenee elämään vastuullista, päihteetöntä elämää. Vaimo ei ajattele niinkään uskon ja päihteiden välistä ristiriitaa, vaan enemmänkin perheen sisäistä harmoniaa ja miehensä terveyttä.

”En tiedä yhtään, mihin menen katkon jälkeen. Tulee olemaan karua”, Muhammad sanoo hiljaa.

Muhammadin isä on Marokosta, äiti Suomesta. Suhde isään on lämmin ja läheinen. Isälle tärkeintä on Muhammadin mukaan poikansa hyvinvointi, minkä rinnalla uskonnolliset ja kulttuuriset normit ovat toisarvoisia. Äiti on kristitty, mutta Muhammad on kasvatettu islamin oppien mukaisesti. Aikuisiällä Muhammad on opiskellut islamilaista elämäntapaa itsenäisesti.

”Koen olevani onnellinen, kun noudatan islamin oppeja”, Muhammad sanoo. ”Se antaa elämälleni sisällön. Pyrin pitämään parhaani mukaan kiinni ainakin viidestä päivittäisestä rukouksestani.”

Suurista kirjauskonnoista islam suhtautuu alkoholiin kaikkein kielteisimmin. Koraanissa on kuitenkin sisäinen ristiriita. Siinä ohjeistetaan, että uskovainen saa rukoilla vasta, kun on selvinnyt humalasta. Toisaalta viini – alkoholi – on kielletty kokonaan.

”Koraanin mukaan tulee rukoilla vasta, kun tietää, mitä sanoo ”, Suomen johtava islam-tutkija, professori Jaakko Hämeen-Anttila sanoo, kun hän saa kuulla Muhammedin tarinan.

”Tältä kantilta katsottuna päihtyneenä suoritettu rukous on epävalidi.”                       

Muhammadin mielestä Hämeen-Anttila on pätevä kääntäjä, mutta hänellä on turhan kärkeviä tulkintoja asioista.

”On kai se parempi, että rukoilen vähän lääkittynä, kuin en ollenkaan”, Muhammad tuohtuu. ”Ihan eri asia, jos on täysin sekaisin.”

Hämeen-Anttila myöntää, että huumeet ovat länsimaissa suurempi peikko kuin orientissa.

”Ja päteehän tämä Suomenkin muslimeihin: alkoholi on Koraanissa yksiselitteisesti kielletty. Huumeita taas ei.”

Lokakuun lopussa Muhammadilta tulee sähköpostia. Hän on päässyt katkolle ja tehnyt välissä lenkin sairaalassa.

”Koitin saada pään mahdollisimman sekaisin. Se helpotti katkolle menoa.”

Muhammad ei halua kertoa tarkkaan, mitä oli tällä kertaa ottanut. Perille päästyään hän oli kuitenkin ollut niin sekaisin, että oli sängystä noustessaan kaatunut ja menettänyt tajuntansa. Hänet oli jouduttu viemään ambulanssilla tarkkailuun.

”On helpompi vastata meilillä ja tämäkin on haastavaa, koska en saa aloitettua yhtikäs mitään ilman jonkin sortin lääkitystä”, Muhammad kirjoittaa. ”Ajattelin aloittaa vapaaehtoistyön täältä käsin, mutta tällä hetkellä pelkkä elossa oleminenkin käy työstä.”

Muhammadin ruokavalio on katkolla sianlihaton. Halal-ruokien tarjoamiseen ei ole resursseja, koska päihdeongelmaisten muslimien lukumäärät per kaupunki ja katko ovat pieniä verrattuna muihin uskontokuntiin. Halal-lihan tulee olla peräisin eläimestä, joka on teurastettu islamin oppien mukaisesti.

”Opin jo pienenä, mitkä asiat ovat halal eli sallittuja ja puhtaita ja mitkä haram eli kiellettyjä ja pahoja”, Muhammad sanoo.

”Päihteet ovat tietenkin haram. Se on suurin syy siihen, miksi yritän päästä niistä eroon. Uskoni menee tärkeysjärjestyksessä kaiken muun edelle. Mutta älä käsitä väärin: olen automaattisesti hyvä isä ja puoliso, kun noudatan islamin ohjeita.

Hämeen-Anttila jää miettimään Muhammadin tilannetta. Lopulta hän kommentoi päihdeongelmaisia muslimeja yleensä.                      

”Ei voi suoralta kädeltä sanoa, onko päihdeongelmainen muslimi huono muslimi”, Hämeen-Anttila naurahtaa ja vakavoituu. ”Mutta jos ihminen juo niin paljon, että siitä tulee ongelma, niin kyllähän se on islamin oppien mukaan syntiä.”

”Totta kai se on syntiä”, Muhammad sanoo, kun kuulee professorin kommentista. ”Mutta riippuvuus on sairaus. Se mitä teen, ajattelen ja mitä minulla on sydämessäni, määrittelee paikkani hyvän ja huonon ihmisen välisellä viivalla.”

Pari viikkoa katkon jälkeen Muhammad kävelee klinikan ryhmähuoneeseen. Eletään marraskuuta. Miehellä on jälleen untuvatakki päällä, pipo päässä.

”Ei ole paikkaa, minne mennä”, Muhammad sanoo. ”Moni frendi on tarjonnut yöpaikkaa, mutta…”

”Kestäisikö pää, jos menisit jonkun nurkkiin?” Paikalle tullut Salonen kysyy.

”Kyllähän sen kestäisi, jos olisi tarpeeksi pillereitä.”

Muhammadilla on ollut vaikeaa katkon loppumisen jälkeen. Hänellä ei ole asuntoa ja tukiasuntoihinkin on useiden viikkojen jono. Viime yön hän sai nukkua kaverin sohvalla. Tänään hän pääsee käymään kotona: vaimon kanssa on tarkoitus puhua tulevaisuudesta ja leikkiä lasten kanssa.

”Haluan olla siisti, kun menen käymään kotona”, hän sanoo vaihtaessaan vaatteita ryhmähuoneessa.

Seuraavana päivänä Muhammad sattuu kävelemään vastaan pienen porukan kanssa. Salonenkin on mukana.

”Vaimon kanssa meni hyvin. Näin lapset”, Muhammad sanoo iloisena, mutta vakavoituu nopeasti.

Hän katsoo Salosta ja on silmänräpäyksen ajan hiljaa. ”Mutta mä en kestä tätä kodittomuutta selvin päin.”

Miehet lähtevät kävelemään kohti ”garagea”. Se on Sellon kauppakeskuksen parkkihalli, jossa voi lämmitellä pakkasilla siihen saakka, kunnes vartijat tulevat häätämään ulos.

Heti seuraavana päivänä Muhammadin on oltava selvin päin, koska vaimo on luvannut, että hän voi viettää yön kotona. Ehkä hän saa jäädä pidemmäksikin aikaa. Mutta tänään on vielä otettava jotain lämmittävää ja arkea pehmentävää. Garagen ulkopuolella mittari näyttää kymmentä pakkasastetta.

Henkilöiden nimet on muutettu aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.