”Sanotaan, että ei ole olemassa maata, jossa hallitsijat ovat korruptoituneita ja kansalaiset rehellisiä. Korruptio on yhteydessä mentaliteettiin, jossa kaikki on mahdollista, jos osaa hiukan venyttää sääntöjä”, brasilialainen Carlos kertoo Maailman Kuvalehdelle jutussa Brasilialaisten mitta täyttyi korruptiosta: ”Tilanne on surkea”.
Brasilian korruptio on saanut kansan raivoihinsa. Sekä Brasilian entiset presidentit Luiz Inácio Lula da Silva ja Dilma Roussef että nykyinen presidentti Michel Temer ovat olleet korruptiosyytteessä, ja maassa tapahtuu jatkuvasti ruohonjuuritason korruptiota.
Korruptioskandaaleissa ryvettynyt Brasilian entinen ja nykyinen poliittinen johto on silti vain yksi tapaus Latinalaisen Amerikan korruption historiassa.
Perussa entinen presidentti Alejandro Todedo on etsintäkuulutettu syytettynä lahjuksien vastaanottamisesta brasilialaiselta rakennusjätti Odebrechtilta, ja Argentiinan entinen presidentti Cristina Fernández de Kirchnerin osallisuutta korruptioon tutkitaan.
Keväällä 2016 julkaistut Panaman paperit puolestaan paljastivat, kuinka panamalainen lakitoimisto oli auttanut veroparatiisiyhtiöiden kautta lukuisia poliitikkoja veronkierrossa ja verosuunnittelussa ympäri maailmaa. Panaman paperit ovat johtaneet muun muassa Islannin pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugssonin ja Pakistanin pääministeri Nawaz Sharifin eroon. Tällä hetkellä odotetaan, minkälaisia kytköksiä vastikään julkaistut Paratiisin paperit paljastavat.
Tietovuodot ovat osoitus siitä, että Latinalainen Amerikka ei paini korruption kanssa yksin – korruptio yltää myös hallinnollisesti vakaana pidettyyn Eurooppaan. EU:n korruptiota valvovan virasto Olafin raportin mukaan viime vuonna Euroopan unionin rakennerahoista 631 miljoonaa euroa jaettiin väärin perustein.
Maailman korruptiotilannetta mittaavasta Transparency Internationalin listauksesta käy ilmi, että maailman korruptoituneimmat maat tulevat Afrikasta, Lähi-Idästä ja Aasiasta. 176 valtiosta koostuvassa listassa perää pitivät vuonna 2016 kriisi- ja konfliktimaat Somalia, Etelä-Sudan, Pohjois-Korea, Syyria ja Jemen.
Yhteistä maailman korruptoituneimmille valtioille on korruption lisäksi toteutuva sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus: tasa-arvo on utopistinen käsite ja virat jaetaan usein pätevyyden sijaan sosiaalisiin suhteisiin perustuen.
Transparency Internationalin listaus mittaa korruptiota asteikolla 0–100. Pisteet ovat sitä korkeammat, mitä vähemmän korruptiota eli lahjontaa ja virka-aseman väärinkäyttöä maan julkisella sektorilla on. Vähiten korruptoituneita olivat Tanska (90), Uusi-Seelanti (90), Suomi (89), Ruotsi (88) ja Sveitsi (86).
Maailman korruptoituneimmat valtiot
Somalia on maailman korruptoitunein valtio. Se saa Transparency Internationalin listauksessa ainoastaan kymmenen pistettä.
Somaliaa on piinannut sisällissota siitä asti, kun maan diktaattori Mohamed Siad Barre syöstiin vallasta vuonna 1991. Julkisia tietolähteitä maan korruption tilanteesta on vain vähän ja maa on ollut ilman vakaata ja toimivaa keskushallintoa ja lainsäädäntöä jo yli kaksi vuosikymmentä. Poliittinen epävakaus on vahvistanut merirosvouden kasvua ja äärijärjestö al-Shabaabin vaikutusvaltaa.
Somalian politiikka perustuu vahvasti klaanijärjestelmään. Klaanikähmintä väritti esimerkiksi viimevuotisia parlamentin ylä- ja alahuoneen vaaleja. Korruptiolta ei vältytty myöskään helmikuisissa presidentinvaaleissa, jolloin parlamentin edustajat äänestivät uudeksi presidentiksi Mohamed Abdullahi Mohamedin. Uuden presidentin vaalilupauksena oli kitkeä korruptio Somaliasta, ja työnsarkaa maailman korruptoituneimmassa maassa riittääkin.
Etelä-Sudan kerää Transparency Internationalin korruptiomittauksessa 11 pistettä. Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan itsenäistyi irtaantumalla Sudanista vuonna 2011. Toistaiseksi valtio ei ole sitoutunut vielä yhteenkään korruption kitkemiseen tähtäävään kansainväliseen sopimukseen.
Maan talous ja hallinto perustuvat lahjonnalle ja toimivalta oikeusjärjestelmältä puuttuu pohja. Osaamisen sijaan virkamiesten hallinnollinen asema pohjaa lojaaliuuteen valtapuoluetta ja presidentti Salva Kiir Mayarditia kohtaan.
Etelä-Sudan ajautui sisällissotaan 2013, vain muutama vuosi itsenäistymisensä jälkeen, kun presidentti Kiir Mayardit erotti eri heimoon kuuluvan varapresidentti Riek Macharin, ja heidän tukijoidensa välinen konflikti ajautui aseelliseksi taisteluksi. Osapuolet solmivat vuonna 2015 rauhansopimuksen, mutta se ei ole onnistunut vakauttamaan maata. Taistelut leimahtivat uudelleen kesällä 2016.
Etelä-Sudan on yksi Afrikan suurimmista öljyn tuottajista. Sen sijaan, että öljyvarat käytettäisiin maan kehittämiseen, valuvat ne valtaa pitävien taskuihin. Korruptionvastainen järjestö Global Witness korostaa, että rauhansopimuksen onnistuminen vaatii korruption kitkemistä.
Pohjois-Korea sai mittauksessa 12 pistettä. Maa on suljettu diktatuuri, jossa korruption uskotaan ulottuvan kaikille osa-alueille. Media on tiukasti hallinnon valvonnassa eikä päätöksenteossa ole avoimuutta. Köyhässä maassa lahjuksia tarvitsee usein tavallinenkin kansalainen uralla edetäkseen. Ylen uutislähteen mukaan maan olematon keskipalkka on euroissa vain noin 30 senttiä, joten elanto hankitaan usein myös muilla tavoilla.
Vuonna 2013 Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-ung teloitti oman setänsä Jang Song-thaekin. Pohjois-Korea syytti Jang Song-thaekia muun muassa korruptiosta ja maanpetturuudesta. Todellisuudessa teloituksen uskotaan johtuvan liiketoiminnallisista erimielisyyksistä.