”Kun puhutaan kolonialismin ajasta, puhutaan usein tavarasta ja kaupasta – ei ihmisistä ja siitä, miten trauma on jäänyt elämään ja se siirretään sukupolvelta toiselle”, Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen neuvonantaja Leena Akatama sanoi huhtikuun alussa järjestetyssä paneelikeskustelussa Helsingissä.

Akatama oli yksi panelisteista Kolonialismin perintö kehitysyhteistyössä -tilaisuudessa, jonka järjesti Historians without Borders -järjestö. Akatama painotti puhuvansa yksityishenkilönä omista kokemuksistaan, ei Ulkoministeriön edustajana.

Akataman kokemukset pohjaavat pitkälti Sambiaan, jonne hän lähti parikymppisenä vapaaehtoiseksi. Sittemmin maa on tullut hyvin tutuksi. Akataman mielestä nykyinen afrikkalainen luokkayhteiskunta toisintaa selvästi kolonialismin aikaa.

”Kolonialistiset rakenteet ovat edelleen olemassa, mikä näkyy muun muassa luokkaeroissa. Esimerkiksi Sambiassa eriarvoisuus on valtavaa, ja vaikka talouden kokonaiskehitys näyttää hyvältä, isolle osalle köyhiä tämä ei näy mitenkään. Se on toisintoa kolonialismin kokemuksista”, Akatama pohti.

Paneelin alustanut Åbo Akademin yleisen historian professori Holger Weiss muistutti, että yhden kansan kokemus siirtomaa-ajasta voi olla täysin erilainen kuin toisen.

Kolonialismi ei ollut pelkästään taloudellinen järjestelmä, jossa emämaa hyötyi paikallisista resursseista omaksi edukseen. Se oli myös rasistinen järjestelmä, joka perustui valkoiseen valtaan.

Entinen kehitysministeri Pekka Haavisto toi paneelikeskustelussa esille afrikkalaisten sisäisen rasismin, joka on tuttu ilmiö monilla alueilla ja johon Haavistokin on törmännyt matkoillaan mantereella. Toisia afrikkalaisia kohtaan suhtaudutaan välillä halveksuvasti ja jopa vihamielisesti.

”Kuinka paljon tästä on meidän vikaamme, eurooppalaisten perintöä?” Haavisto kysyi.

Syntyperältään Somaliasta kotoisin oleva African Care ry:n puheenjohtaja Batulo Essak kuvaili puolestaan sitä, kuinka mielikuvat afrikkalaisista ovat usein edelleen kovin vääristyneitä. Ei voida esimerkiksi ymmärtää, että afrikkalaissyntyinen nainen edustaakin Pohjoismaita.

”Eräässä kansainvälisessä kokouksessa tauolla oli kahvijono erikseen pohjoismaalaisille ja afrikkalaisille. Kun menin muiden suomalaisten kanssa pohjoismaalaisten jonoon, minua kehotettiin siirtymään toiseen”, Essak kuvaili tilannetta.

Haavisto toi esiin myös kiinalaisten Afrikan valtauksen, uuskolonialismin, johon eurooppalaiset suhtautuvat usein epäilyksellä. Tämän Haavisto on ilmaissut joskus afrikkalaisille kollegoilleen kysyen, miksi he suostuvat tekemään epäedullisia sopimuksia Kiinan kanssa. Haaviston kummasteluihin on suhtauduttu penseästi.

”Afrikkalaiset eivät halua ottaa vastaan neuvoja meiltä entisiltä kolonialisteilta”, Haavisto sanoi.

Akataman mielestä kolonialismi herättää aiheena edelleen epämukavuutta varsinkin länsimaalaisissa avustustyöntekijöissä. Silti keskustelu on tärkeää – ja tervehdyttävää. Suomalaisten olisi syytä tiedostaa, miten etuoikeutettuja he ovat muihin nähden, hän pohti.

”Vähintään kerran viikossa olisi hyvä käydä itsensä kanssa tätä ajatusta läpi”, Akatama totesi.