Marraskuussa Zimbabwen pääkaupungin Hararen kadut täyttyivät kymmenistä tuhansista ihmisistä. Tanssivat ja laulavat, ilosta itkevät ihmiset hurrasivat aikakauden lopulle – ja ennen kaikkea uuden alulle. 37 vuotta – koko maan itsenäisyyden ajan diktaattorin ottein hallinnut Robert Mugabe, 93, oli luopunut vallasta armeijan puututtua peliin.

Paria päivää myöhemmin Zimbabwen armeijan kenraali ja Mugaben hallinnon entinen varapresidentti Emmerson Mnangagwa vannoi presidentinvalan ja nousi maan hallitsijaksi.

Mugaben seuraajasta oli käyty poliittista vääntöä hallitsevan Zanu PF -puolueen sisällä kuukausia. Viimeinen niitti armeijalle oli lopulta se, kun Mugabe erotti armeijan tukea nauttivan Mnangagwan varapresidentin asemasta. Mugaben arvioitiin pedanneen presidenttiyttä vaimolleen Grace Mugabelle, jolla ei ole poliittista kokemusta.

Armeijan vallankaappauksen jälkeen tilanne 16 miljoonan asukkaan Zimbabwessa on edennyt rivakasti. Maalla on uusi presidentti, parlamentti ja taloussuunnitelma.

Poliittinen tilanne vaikuttaa kehittyvän. Onko korruptiosta tunnetun hirmuhallinnon aika todella ohi?

”Monessa mielessä ei”, toteaa Harare News -paikallislehden päätoimittaja Harry Davies, 32.

”Järjestelmä, kuten valtion turvallisuuselimet, propagandakoneisto ja taloudelliset mekanismit ovat yhä yhden miehen, eivät demokraattisen hallinnon, käsissä. Ja Mnangagwan maine on yhtä kova kuin edeltäjänsä.”

Davies muistuttaa, että Mnangagwa nauttii tällä hetkellä suurta kansan ja kansainvälisen yhteisön suosiota.

”Mnangagwa saattaa yrittää hyödyntää suosiotaan kääntääkseen rapautuneen talouden nousuun ja jättääkseen erilaisen perinnön kuin Mugabe”, Davies sanoo.

Joulukuun alussa julkistettu taloussuunnitelma antaa toivoa Zimbabwen talouden kohentumisesta. Maan hallitus aikoo viiden miljoonan dollarin budjettiesityksen myötä purkaa kaksi keskeistä Mugaben aikaista lakia, jotka liittyvät yritysten omistussuhteisiin ja valkoisiin maanviljelijöihin. Tarkoitus on maksaa kompensaatiota valkoisille maanviljelijöille, jotka karkotettiin tiloiltaan 2000-luvun taitteen maauudistuksen aikana.

Maareformin aikana Zimbabwen tuottavimmat maatilat pakkolunastettiin ja maat jaettiin mustalle väestölle, pääosin hallinnon tukijoille.

Vanhan lain mukaan vähintään 51 prosenttia yrityksestä täytyi olla zimbabwelaisessa alkuperäisomistuksessa. Nyt maan talousministeri Patrick Chinamasa vahvisti, että Zimbabwe toivottaa tervetulleeksi sijoitukset, kansallisuudesta ja ihonväristä riippumatta.

”Hallinnon edustajat ovat nyt toivottaneet maan ulkopuolella asuvat zimbabwelaiset ja myös valkoiset maanviljelijät takaisin.”

Mnangagwa nauttii enemmistösuosiota jakautuneen Zanu PF -puolueen sisällä, joten budjettiesityksen ennakoidaan menevän läpi parlamentissa.

Kritiikiltä uusi presidentti ei ole kuitenkaan säästynyt. Zimbabwen oppositiopoliitikot ja ihmisoikeusjärjestöt ympäri maailmaa ovat kavahtaneet maan uutta hallitusta, sillä se koostuu suurelta osin sotaveteraaneista, joiden tiedetään syyllistyneen ihmisoikeusrikoksiin maan itsenäisyyssodan ja maauudistuksen aikana.

Maankäytöstä vastaavaksi ministeriksi noussut Perrance Shiri on Zimbabwessa pelätty ja kunnioitettu sotaveteraani, joka johti 1980-luvun alussa kauhua herättänyttä, Pohjois-Koreassa koulutettua 5. Prikaatia. Prikaati osallistui etniseen puhdistukseen, jossa arviolta 20 000 zimbabwelaista tapettiin Matabelelandin alueella.

Vallanvaihdoksen jälkeen näkynyt hurmos laantui hallituksen julkistamisen jälkeen. Gwerun kaupungissa asuva Tsaurai Hove, 45, uskoo kuitenkin, että uudella presidentillä on tahto kehittää maata ja tarjota parempia mahdollisuuksia.

”Zanu on yhä vallassa, koska oppositiomme on heikko. Mutta Mnangagwalla on kaikki mahdollisuudet viedä Zimbabwea eteenpäin. Mugabe oli länttä vastaan, syytti kaikesta sanktioita ja asetti lakeja, jotka tekivät kansainvälisen sijoittamisen lähes mahdottomaksi”, Hove toteaa.

Hoven mukaan vaikuttaa siltä, että Mnangagwa haluaa järjestää demokraattiset vaalit. Myös Davies arvioi, että Mnangagwa pysyy tavoitteessaan demokraattisten vaalien järjestämisestä, vaikka varsinaista, toimivaa demokratiaa hän ei uskalla vielä toivoa.

”Toivon pilkahduksia on. Mnangagwa on toivottanut maasta poistuneet takaisin, ja vaikka sananvapauden rajoituksia ei ole vielä poistettu ja hallinnon ote on yhä tiukka, on tämä suuri muutos.”

Kun ihmiset valtasivat pääkaupungin kadut vallankaappauksen aikana, lehdistö – myös kansainvälinen – sai Daviesin mukaan toimia melko vapaasti. Davies ei usko maan palaavan lakeihin, joiden mukaan presidentistä ei saa puhua halveeraavasti ja joiden varjolla journalisteja on vangittu.

Davies ja Hove ovat yhtä mieltä siitä, että Mnangagwa on Mugabea paksunahkaisempi, mutta täydellistä lehdistönvapautta tuskin saavutetaan heti.

”Zanun suosio perustuu maaseutualueiden tukeen. Puolue jatkaa varmasti propagandan syöttämistä erityisesti radion välityksellä alueilla, joissa ihmiset eivät juuri lue sanomalehtiä tai seuraa uutisia internetistä”, Davies huomauttaa.

Mugaben aikainen hallinto jakoi zimbabwelaiset maasta lähteneisiin ja maahan jääneisiin zimbabwelaisiin. Maasta lähteneitä, usein korkeakoulutettuja ja menestyneitä zimbabwelaisia ei haluttu takaisin, koska hallinto ei halunnut poliittista vastustusta ja länsimaisia ajatuksia maahan.

”Hallinnon edustajat ovat nyt toivottaneet maan ulkopuolella asuvat zimbabwelaiset ja myös valkoiset maanviljelijät takaisin. Mnangagwa on vannonut kunnioittavansa maanomistuslakeja ja luovansa työpaikkoja”, Hove muistuttaa.

Hove pohtii maan taloutta Mugaben hallinnon aikana ja huokaa, että koko talous oli kaaos.

”Mugabe ei luonut, saati seurannut muiden luomia budjettiesityksiä. Zimbabwen taloudelliset resurssit valuivat virkamiesten taskuihin, eikä mihinkään muuhun ollut rahaa.”

Nyt hallituksessa istuu muutama teknokraatti, kuten uusi kaivosministeri Winston Chitando, joka työskenteli aiemmin suurelle eteläafrikkalaiselle kaivosyhtiölle.

”Vaikuttaa siltä, että Mnangagwa on sentään nimennyt asiaosaajia ministeriöön”, Hove sanoo.

Hove peri perheensä maatilan vanhemmiltaan. Nyt hän ja hänen kaksi veljeään sekä sukulaiset viljelevät muun muassa maissia ja sokeriherneitä ja kasvattavat karjaa Zimbabwen sisämaassa Gwerussa. Hove odottaa malttamattomana, minkälaista maatalouspolitiikkaa uusi hallinto aikoo ajaa ja miten hallinto aikoo panostaa työllisyyden luomiseen ja resurssien oikeudenmukaiseen jakoon.

Arviot siitä, kuinka nopeasti Zimbabwen talous ja sen myötä erityisesti paikallisten asema toipuvat vaihtelevat vuosista vuosikymmeniin. Hove ei usko, että maa tarvitsee kauaa noustakseen jaloilleen.

”Kuka tahansa Zimbabwessa vieraillut näkee maan vaurauden. Meillä on valtavat luonnonresurssit – ja yhä edelleen verrattain korkeasti koulutettu väestö – mutta edellinen hallinto ei hyödyntänyt näitä resursseja millään”, Hove tuhahtaa.

”Me haluamme valkoiset viljelijät ja menetetyn tietotaidon takaisin. Me haluamme olla jälleen Afrikan vilja-aitta”, Hove sanoo.