Nuoresta iästään huolimatta libanonilainen Yara Raad, 31, on toiminut humanitaarisen avun parissa eri puolilla maailmaa jo kymmenen vuotta.
Aluksi kauppatieteitä opiskellut Raad työskenteli World Visionissa taloushallinnon puolella. Vähitellen hän kuitenkin tajusi haluavansa työskennellä mieluummin ihmisten kuin lukujen parissa.
”Luvut ovat lopulta vain lukuja. Jossain päin maailmaa aina joku tarvitsee apua. Jos me emme auta heitä, kuka auttaa?”
Kun Haitissa tapahtui 2010 tuhoisa maanjäristys, Raad lähetettiin saarelle töihin.
Näky oli tuhoisa. Sortuneita taloja oli kaikkialla. Yli 250 000 ihmistä oli kuollut maanjäristyksessä ja valtaosa asukkaista joutunut kodittomiksi. Ihmiset etsivät hädissään omaisiaan – osa heitä löytämättä.
Kokemus muutti Raadin ajattelumallit pysyvästi.
”En ollut koskaan nähnyt yhtä paljon köyhyyttä. Silloin aloin kunnolla ymmärtää, miten paljon maailmassa on apua tarvitsevia ihmisiä.”
Jokin aikaa sitten Raad joutui viettämään 15 tuntia Bagdadin lentokentällä ilman mahdollisuutta poistua ulos.
”Nukuin yön kentän lattialla, jota hädin tuskin oltiin edes siivottu. Kymmenen vuotta sitten se olisi ollut kamalinta, mitä minulle olisi voinut tapahtua. Nyt omat ongelmani tuntuvat pieniltä kohtaamieni ihmisten ongelmiin verrattuna.”
Tällä hetkellä Raad työskentelee World Visionin ohjelmajohtajana Irakin Kurdistanissa.
”Irak on areena, jossa tapahtuu koko ajan, eivätkä ongelmat ole yksinkertaisia.”
Sen jälkeen, kun Isis saapui Irakiin 2014, monet kurdit ovat joutuneet jättämään kotinsa. Nyt he asuvat leireissä eri puolilla Irakia. Marraskuussa Irakiin iski voimakas maanjäristys.
Raadin tehtävänä on varmistaa leireissä asuvien ihmisten perustarpeet, kuten puhtaan veden ja ravinnon saanti.
Raad myöntää, että työ on joskus raskasta. Vaikeinta on nähdä, kuinka ihmisten haaveet murenevat. Nuoret unelmoivat yliopisto-opinnoista ja lääkärin ammatista, vanhemmat siitä, että saisivat nähdä lapsenlapsiensa kasvavan.
”Minun on varmistettava, etteivät ihmiset luovu unelmistaan. Unelmat ovat tärkeitä, sillä ne saavat ihmiset jaksamaan vaikeinakin hetkinä.”
Kirjoittaja toteaa
”Työ kriisialueilla ei ole helppoa. Vaikeiden olosuhteiden ja ihmisten hädän kestäminen vaatii mielenlujuutta ja päämäärätietoisuutta, mutta ennen kaikkea inhimillisyyttä – sellaista lämpöä, mitä Yarasta huokuu. Omalla työllään hän rakentaa toisille parempaa tulevaisuutta.”