Kangertelevat Brexit-neuvottelut ovat täydessä vauhdissa, ja yhä suuremmaksi kysymykseksi on nousemassa, mitä tapahtuu Britannian raja-alueille. Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen raja huolettaa etenkin paikallisia.

Harva muistaa, että Pohjois-Irlantia repi vielä 1990-luvulla raju sisäinen konflikti. Euroopan ytimessä kyti alituinen pommien ja väkivallan uhka, kun irlantilais- ja brittimieliset kamppailivat keskenään. Pohjois-Irlanti kuuluu edelleen Isolle-Britannialle, vaikka osa haluaisi liittää maan Irlantiin. 30-vuotisen konfliktin päätti vuonna 1998 Pitkänperjantain sopimus, josta tuli kuluneeksi keväällä 20 vuotta.

Konfliktin varjot ovat viime vuosina hellittäneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Eri ryhmien iskuja tapahtuu edelleen, ja vaikean ajanjakson perintö näkyy nykypäivänä joka puolella maassa, eritoten raja-alueilla.

Rauhan yhtenä merkittävänä onnistumisena on pidetty Irlannin ja Pohjois-Irlannin välisen avoimen rajan järjestelyä.

”Eihän rajaa enää olekaan”, eräs raja-alueella asuva maanviljelijä tokaisi kirjailija Garrett Carrille. Miehen toteamus ei pidä täysin paikkaansa: virallinen raja on olemassa, mutta koska se ei näy ulkoisesti alueen ihmisille, voi vastapuoli olla huomioimatta sitä.

”Raja ei ole siellä, jos identiteettisi vaatii, että sitä ei ole. Toisaalta, jos identiteettisi on riippuvainen rajasta, se on olemassa juuri sinulle”, Carr kuvailee The Guardian -lehden mielipidekirjoituksessaan.

Kyseessä on siis hyvin hienovarainen järjestely, joka sallii yhteiselon erilaisten poliittisten mielipiteiden välillä. Kaikenlaiset rajakontrollit iskisivät rauhaan raskaasti, kirjoittaja uskoo.

Pohjois-Irlannin rajan epävarma tilanne ei ole ainoa, joka herättää huolta. Ranskalaissatama Calais’n johtaja totesi vastikään, että tilanne Calais’ssa voi olla ”10 kertaa pahempi” kuin Irlannin rajalla. Mikäli Brexit-sopimus sisältää pakollisia rajatarkistuksia, voivat sataman johtajan mukaan rekkajonot kasvaa 50-kilometrisiksi ja aiheuttaa Britanniassa jopa ruokapulia.

Brexitin on tarkoitus toteutua ensi vuoden keväällä. Siihen asti Euroopan johtajilla on aikaa neuvotella yksityiskohdista, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa niin rauhaan kuin nälkäänkin – Euroopan sisällä.