”Olen ihminen, joka on ollut pakolainen”, Fatbardhe Hetemaj sanoo elokuvassa Kotimaa Kosovo-Suomi. Hänen perheensä muutti Kosovosta Suomeen 1992.
Fatbardhe korostaa, että pakolaisuus on tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvä määre, jonka ei tulisi määritellä ihmisen koko loppuelämää.
”Pakolainen ei ole ikuisesti uhri, jota autetaan. Hän voi olla myös subjekti. ”
Pakolainen ei ole ikuisesti uhri, jota autetaan.
Elokuvan alussa nähdään juuri Suomeen muuttanut Hetemaj’n perhe. Äiti Emine kertoo arkistofilmillä, että perhe aikoo muuttaa nopeasti takaisin Kosovoon, kunhan tilanne rauhoittuu.
Nyt Suomeen muutosta on kulunut 26 vuotta. Sinä aikana Hetemaj’n perheen jäsenet ovat kotiutuneet Suomeen poikkeuksellisen hyvin.
Fatbardhe Hetemaj on kauppatieteiden maisteri, poliitikko ja henkilöstöpäällikkö. Hänet on valittu vuoden 2009 pakolaisnaiseksi toiminnastaan muukalaispelkoa ja arjen rasismia vastaan. Veljet Mehmet ja Perparim pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Mehmet Seinäjoella ja Perparim Veronassa.
Lisäksi perheeseen kuuluvat sisko Fatlume ja äiti Emine. Dokumentissa vahvasti läsnä on myös edesmennyt isä Miftar, jonka haudalla perhe käy Kosovossa.
Ohjaaja Olli Laine tutustui Hetemaj’n perheeseen haastatellessaan suomalaisten jalkapallotähtien vanhempia. Kotimaa Kosovo-Suomi syntyi ohjaajan halusta lisätä ymmärrystä pakolaisena Suomeen tulleita kohtaan. Laine toivoo dokumenttielokuvan herättävän uusia näkökulmia polarisoituneeseen pakolaiskeskusteluun.
Menestyneen poliitikon ja jalkapalloilijan taustalta löytyy menetyksiä ja vaikeita valintoja. Kuva, jonka media usein tarjoaa, ei olekaan koko totuus.
Toisaalta elokuva raottaa myös Hetemaj’n perheen menestyksen salaisuutta. Hetemaj’t ovat aina olleet aktiivisia. Suomalaiseen kantaväestöön perhe tutustui harrastusten myötä. Urheilu auttoi unohtamaan televisiosta olohuoneeseen tulvivat uutiset ja sopeutumaan uuteen yhteiskuntaan.
Menestys ei silti tullut ilmaiseksi.
Fatbardhe Hetemaj’n mukaan maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat paineita monesta suunnasta: toisaalta valtakulttuurista, toisaalta kotoa.
”On uusi kulttuuri, johon nuori haluaa tutustua, ja muut nuoret näyttävät toimivan sen mukaisesti. Sitten on koti, joka on pysähtyneisyyden tilassa.”
Vanhasta voi yrittää pitää kiinni kynsin ja hampain. Tai sitten voi tehdä kuten Hetemaj’t ovat tehneet.
Hetemaj’n perhe on kosovolaiseksi moderni. Lasten kertoman mukaan kasvatus ei ollut sukupolittunutta, eikä tyttärien ole tarvinnut ottaa vastaan puhelimessa tarjottuja sulhasehdokkaita.
Elokuvassa Fatbardhe kertoo, kuinka isä aina muistutti, että lapsista voisi tulla mitä vain, kunhan he tekisivät kovasti töitä. Lapset kasvoivat uskomaan itseensä ja mahdollisuuksiinsa.
”En voi sanoa, että olen sataprosenttisen kosovolainen tai suomalainen. Olen molempia”, Fatlume sanoo.
Joskus on kuitenkin pakko tehdä valinta Suomen ja Kosovon välillä. Elokuvassa nähdään, kuinka maajoukkuepelaaja Perparim Hetemaj joutuu vaikeaan valintatilanteeseen, kun MM-karsintojen avausottelussa vastakkain pelaavat Suomi ja Kosovo. Fatbardhe puolestaan katsoo Kosovo-Suomi -ottelua ystävän kanssa televisiosta.
Elokuva liikkuu Hetemaj’n perheen menneisyydessä ja nykyisyydessä etsiessän vastauksia, miksi juuri tämä maahanmuuttajaperhe menestyi niin hyvin. Kun arkistofilmillä pieniltä Mehmetiltä ja Perparimilta kysytään, kumpi heistä on parempi jalkapalloilija, toinen vastaa: ”Me ollaan ihan yhtä hyviä, mutta mä oon vähän parempi”.
Kumpaa maata, Kosovoa vai Suomea, Hetemaj’t kannattavat? Se selviää elokuvasta.
Kotimaa Kosovo-Suomi Maailma kylässä -festivaalien Kyläkinossa 26.5.klo 17.30 On the Rocksissa. Näytöksen jälkeen Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen haastattelee ohjaaja Olli Lainetta sekä Perparim, Fatbardhe ja Emine Hetemaj’ta.