1) Sinut valittiin Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajaksi alkuvuodesta. Mikä on oma suhteesi lukemiseen?

Kirjallisuus on aina ollut itselleni keino jäsentää maailmaa. Olen ajatellut asioita ensisijaisesti kirjoittamalla. Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat vahvasti sitä, kuka olen. Pitkälti kaikki tekemäni työ liittyy siihen, että yritän tavalla tai toisella ymmärtää sanojen takana olevia merkityksiä.

2) Miten lukutaito on vaikuttanut maailmankuvaasi?

Ihmisellä voi olla jonkinlainen maailmankuva ilman lukutaitoa, mutta aika helvetin rajoittunut se silloin on. Lukutaito on välttämättömyys sille, että voi ylipäätään ymmärtää mitään maailmasta.

En pysty kuvittelemaan elämää ilman lukutaitoa, sillä omalla kohdallani se on avannut koko maailman. Tuntuu todella väkivaltaiselta ajatukselta, että jollain ei ole lukutaitoa.

3) Mikä merkitys lukutaidolla on yhteiskunnassa?

Yhteiskunta on onnistunut, kun ihminen kykenee jollain tavalla osallistumaan sen toimintaan. Täysin ilman lukutaitoa se ei onnistu yhdessäkään yhteiskunnassa. Lukutaito on myös demokratian perusedellytys. On hirveä tragedia, jos ihmisellä ei ole omaa pääsyä tietoon ja mahdollisuutta itse arvioida sitä. Lukutaito on tärkeimpiä taitoja, mitä ihmisellä voi olla.

4) Suomalaisten lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt. Mitä asialle pitäisi tehdä?

Olisin huolissani kaikkien suomalaisten lukuinnosta. Harva aikuinenkaan lukee siinä missä aiemmin. On turha saarnata lapsille, että lukekaa enemmän, jos itse pitelee kädessä älypuhelinta.

Pitää myös tarkastella, mikä on modernia lukutaitoa. Se sisältää esimerkiksi videon ja valokuvan lukemisen taidon. Kouluissa on jo pitkään ollut mediakasvatusta, mutta sitä voisi painottaa entistä enemmän.

Myös kustannusalan on tarjottava teoksia, jotka kiinnostavat nuoria. Nuoret etsivät kaltaisiaan, joten olisi hyödyllistä julkaista nuorten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja, joista nuori voi löytää itsensä. Epäilen, ettei Seitsemästä veljeksestä löydy samaistumispintaa, vaikka se hieno teos onkin.

5) Millainen on mielestäsi tämän päivän Suomi?

Minulle Suomi on turvallinen, yksi maailman tasa-arvoisimmista paikoista ja täynnä mahdollisuuksia. Minulla menee paremmin kuin koskaan ja kuulun siihen pieneen osaan, joka on saanut talouden noususta lisää töitä. Mutta sitä Suomi ei tietenkään ole kaikille. Jonkun toisen 25-vuotiaan elämä voi näyttää aika erilaiselta. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei toteudu kaikkien kohdalla, ja siksi on vielä paljon työtä tehtävänä.

6) Mitä ajatuksia tämä mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen herättää?

Olen elävä esimerkki siitä, että oikeanlaisella politiikalla ja rakenteilla ihmisestä voi tulla, mitä hän haluaa. Äitini on ollut yksinhuoltaja ja elänyt toimeentulotuella silloin, kun olemme olleet päiväkodissa veljeni kanssa. Perheeni on saanut tukea, kun meillä on ollut vaikeaa. Nyt minä olen tilanteessa, jossa voin miettiä, mitä itse voin tehdä muiden hyväksi. Uskon, että yhteiskunta rakentuu erilaisille periaatteille. Yksi niistä on avunanto.

7) Olet kasvanut sateenkaariperheessä ja kuvailet itseäsi neljännen polven feministiksi. Miten taustasi on vaikuttanut arvomaailmaasi?

Minua ei ole koskaan kyseenalaistettu sukupuoleni takia tai sanottu, etten olisi sen vuoksi kykenevä johonkin. Minua ei ole ohjattu toimimaan jollain yleisesti hyväksytyllä naisille varatulla tavalla, vaan olen saanut toimia miten tahdon. En myöskään helposti tuomitse muita ihmisiä.

8) Miten suvaitsevaisempi ja parempi maailma saavutetaan?

Lukutaito on siinä merkittävässä roolissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suvaitsevaisuus ja lukutaito ovat yhteydessä. Kirjallisuuden kautta pääsee toisen ihmisen pään sisälle ja sen avulla pystyy siten samaistumaan ja tuntemaan empatiaa monenlaisia ihmisiä kohtaan.

”Ihmisistä ei saa puhua tulvina, vyöryinä tai aaltoina.”

Tarvitsemme lempeämpää keskustelua. Siihen, miten asioista puhutaan, pitää kiinnittää huomiota. On vaarallista, että lasketaan, paljonko jonkun ihmisen elämä maksaa valtiolle. Ihmisistä ei myöskään saa puhua tulvina, vyöryinä tai aaltoina.

9) Miten aiot tuoda Helsingin kirjamessuille moniäänisempää keskustelua?

Se on haaste, johtuen jo siitä, etten voi laittaa lavalle henkilöä, joka ei ole kirjoittanut kirjaa. Kirjallisuus on perinteisesti keskiluokan ja ylemmän keskiluokan tuottama taiteenlaji, ja keskiluokan näkökulmasta kirjoitetut kirjat ovat monesti aika valkoisia, homogeenisiä ja heteronormatiivisia. En ole pitänyt mitään kiintiöitä, mutta olen pyrkinyt siihen, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi reilassa ja ettei lavalla ole puhumassa taloudesta vain tietynnäköisiä ihmisiä.

Tiettyjen väestöryhmien tunteet ja todellisuudet tulevat kuitenkin esiin vasta, kun he pääsevät kertomaan niistä itse. Jos ei ole nähnyt itsensä kaltaisia ihmisiä tietyssä positiossa, siihen voi olla vaikea edes hakeutua.

10) Nähdäänkö sinut vielä joskus politiikassa?

Tällä hetkellä viihdyn oikein hyvin politiikan penkkiurheilijana. Toimittajan identiteettiini kuuluu, että aina, kun on joku poliittinen kriisi, olen todella fiiliksissä. Kun hallitus meinasi kaatua viime vuonna perussuomalaisten hajottua, olin aivan ekstaasissa, että ihana uutispäivä.

Koen, että minulla on jo ihan hyvä paikka vaikuttaa.

Helsingin kirjamessut Helsingin Messukeskuksessa 25.­–28. lokakuuta.