Think. Say a Little Prayer. Se oli juuri Aretha Franklin, joka tahditti askeliani ja vapautti lantioni parikymppisenä. Hänen täydellinen äänensä, groovensa ja emansipaationsa oli erittäin elvyttävää 1990-luvun alun lamavuosina, osana opiskelijaelämän sosiaalisia kinkereitä. Yhdistelmä kaikkea oikeaa.
Hiljattain syöpään menehtyneen soulkuningattaren vaikutusvalta ulottui toki paljon laajemmalle kuin tamperelaisen yliopistokuppilan tanssilattialle. Franklin oli yksi maailmanlaajuisen mustien kansanliikkeen symboleista. Hän oli myös emansipaation ääni, jonka Respect (1967) oli yksi naisliikkeen ensimmäisistä hymneistä.
Franklinin kuolema pysäytti jälleen kerran pohtimaan tätä: ilman yksittäisten ihmisten tekoja ja ääntä naisten tai mustien asema eivät olisi sitä, mitä ne nyt ovat. Mikään ei tule itsestään. Muutoksen eteen nähdään aina valtavasti vaivaa. Uhrauksia tehdään kauan ennen tätä hetkeä.
Äidittömänä kasvanut, itsekin lapsena äidiksi tullut Franklin kamppaili koko elämänsä erilaisten terveysongelmien kanssa. Hänen lähtökohtansa olivat karut, pitkälti samankaltaiset kuin niiden lukemattomien naisten, joista olemme tässä lehdessä kertoneet.
Oman taustansa myötä hänestä tuli kokemusasiantuntija ja innoittaja, joka puhutteli miljoonia maailman naisia.
Vaikka naisten asema ja tasa-arvo on ottanut huimia harppauksia sitten 1960-luvun, tarvitsemme yhä Franklinin kaltaisia esikuvia, kaikissa maailman kolkissa. Antamalla naisille esimerkin selviytymisestä ja oman elämänsä haltuun ottamisesta vahvistamme kansakuntia hyvin perustavanlaatuisella tavalla.
Yhteiskunta on sitä terveempi, mitä useampi tyttö pääsee kouluun ja oppii taitoja, joiden avulla hankkia oma elantonsa. Koko maailma voi paremmin, jos tytöt saavat kasvaa tasa-arvoisesti rakastettuina ja huolehdittuina, ilman syrjintää, pelkoa tai väkivaltaa. Kaikkialla tyttöjen tulisi saada päättää omasta elämästään ja kehostaan, tehdä tietoon pohjautuvia päätöksiä identiteetistään, ihmissuhteistaan ja perheen perustamisesta.
”Sukupuolten tasa-arvo on ratkaisevan tärkeä koko taloudelle.”
Kaikki nämä seikat ovat suoraan yhteydessä tämän lehden teemaan: maailman talouteen. Euroopan tasa-arvoinstituutin (Eige) tutkimus vuodelta 2017 osoittaa, että sukupuolten tasa-arvo on keskeinen taloudellisen vakauden ylläpitäjä. Eigen johtaja Virginija Langbakk toteaa, että sukupuolten välinen epätasa-arvo on liian kauan rajoittanut naisten taloudellisia mahdollisuuksia, ja että ”meillä on nyt todisteet siitä, että tasa-arvo on ratkaisevan tärkeä koko taloudelle”.
Maailmassa on yhä 62 miljoonaa tyttöä, jotka eivät pääse kouluun. 120 miljoonaa tyttöä on kokenut seksuaalista väkivaltaa. 12 miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain naimisiin alle 18-vuotiaana. Joka vuosi kaksi miljoonaa tyttöä synnyttää alle 15-vuotiaana.
Vielä meillä on groovattavaa.