Nicaragua tunnetaan järvien ohella tulivuorten maana. Kun laava kertyy tulivuoren keuhkoihin riittävästi, paineet purkautuvat kovalla paineella, äkillisesti ja aina ilman ennakkovaroitusta.

Pääkaupunki Managuan opiskelijoiden mielenilmauksista lähti vuorokaudessa liikkeelle koko maan kattava laaja protestien vyöry, joka yllätti kampuksille linnoittautuneiden opiskelijoiden lisäksi koko kansan.

Vaikka Nicaraguassa on ollut viime vuosina valtamerikanavahankkeen vastustuksesta alkanutta maatyöläisten protestiliikehdintää ja pienten oppositioryhmien yksittäisiä protesteja, ovat nicaragualaiset kansakuntana olleet vähän kuin unissakävelijöitä Daniel Ortegan yli vuosikymmenen kestäneen hallinnon aikana.

Tai siltä se on näyttänyt.

”Sosiaalinen media on täyttynyt jo pidemmän aikaa alati kasvavasta kritiikistä maan hallituksen tekemisistä”, muistuttaa tiedotuspäällikkö Karina Saravia. Hänen työnantajansa Centro Humboldt -järjestö seuraa ympäristöasioiden ohella myös maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Nuoret ymmärsivät, että somessa valittamalla asiat eivät muutu, on mentävä kadulle.

”Kun opiskelijat protestoivat kuukausi sitten eläkeuudistusta vastaan, kyse oli myös paljon muustakin”, Saravia sanoo. Luonnonpuisto Indio Maízin metsäpalon sekava hoito ja heti perään eläkeläisten protestin sammuttaminen voimakeinoin päästivät ulos patoutuneen turhautumisen ja kyllästymisen Ortegan totalitääriseen hallitsemistapaan.

Nuoret ymmärsivät, että somessa valittamalla asiat eivät muutu, on mentävä kadulle.

Presidenttipariskunta reagoi opiskelijoiden mielenilmaukseen siekailemattomalla väkivallalla, joka kääntyi hetkessä heitä itseään vastaan.

Pariskunta ei tyytynyt ainoastaan lähettämään iskujoukkojaan (turbas sandinistas) opiskelijoiden kimppuun nyrkein ja kepein, vaan antoi heille ja poliisille myös luvan ampua kovilla aseettomia opiskelijoita kohti.

Ortega toimi siten samalla brutaalilla tavalla kuin aikoinaan opiskelijoita ja muuta oppositiota vuosikausia lahdannut diktaattori Anastasio Somoza (1925-1980), jonka kaatamiseen Ortega itse osallistui kansannousussa 1979.

”Ortega ja Somoza, yksi ja sama juttu”, on siksi ollutkin mielenosoituksissa yksi huudetuimmista iskulauseista.

Erilaista on se, että Somozalla oli aikoinaan vastassaan aseellinen ja sissirintaman johtama vastarinta, mutta Ortegalla sen sijaan aseeton, kännykkää tärkeimpänä aseenaan pitävät opiskelijamielenosoittajat.

Omaa mediaimperiumia pyörittävä presidenttipariskunta ei joko ymmärtänyt tai yksinkertaisesti aliarvioi sosiaalisen median voiman.

Väkivallalla alistamiselle tulee väkisinkin aina raja jossain kohtaa vastaan.

Ortegan hallintoa ja sen väkivaltakoneistoa kohtaan tunnettu pelko kansan syvissä riveissä katosi kuin salamaniskusta, kun kuvat surmatuista opiskelijoista levisivät eetterissä. Väki lähti spontaanisti kadulle opiskelijoiden tueksi, ensin Managuassa, seuraavana päivänä jo useissa muissa kaupungeissa ja kolmantena jo lähes koko maassa protestoitiin.

Väkivallalla alistamiselle tulee väkisinkin aina raja jossain kohtaa vastaan; lakipiste, jolloin kamelilta katkeaa selkä.

Pian kaduilla huudettiin Ortegan vastaisia iskulauseita, vaadittiin pariskunnan eroa ja järjestettiin tuhansia ihmisiä kokoavia marsseja, joiden hajottamiseksi Ortegalla ei ollut enää mitään keinoa.

Näin yksi sandinistien ja Ortegan ”kansanvallan” kulmakivistä – hegemonia kaduilla – katosi yhdessä päivässä.

Taistelukentiksi muuttuneilla kaduilla alkoivat kaatua myös perhevallan ulkoiset symbolit, kuten Ortegan vaimon Rosario Murillon pystyttämät inhorealistiset rautaiset ”elämänpuut” ja pariskunnan henkilökulttia vahvistavat jättikokoiset mainokset.

Tänään keskiviikkona Nicaraguan presidenttipari Ortega-Murillon on määrä kohdata kasvokkain protestiliikkeen edustajat ja aloittaa kansallinen dialogi maan tilanteen rauhoittamiseksi.

Protestit ja yhteenotot katukivistä rakennetuilla barrikadeilla ovat näihin päiviin saakka jatkuneet eri puolilla maata. Siitäkin huolimatta, että välittäjän roolissa toimivan katolisen kirkon johdon yksi ehto dialogin aloittamiselle on poliisin ja puolisotilaallisten joukkioiden väkivallan lopettaminen.

Ortega on vaimonsa Murillon suulla hyväksynyt myös muut dialogin aloittamisen ehdot. Niihin kuuluu Amerikan ihmisoikeuskomission (CIDH) päästäminen maahan ja kuolemantapausten puolueeton tutkinta, kansalaisten ja opiskelijoiden turvallisuuden turvaaminen mielenilmauksissa sekä valtion työntekijöiden vapauttaminen pakollisista osallistumista hallituksen masinoimiin tukitilaisuuksiin.

”Missä tahansa maassa tällainen kriisi johtaisi hallituksen irtisanoutumiseen.”

Dialogiin osallistuu opiskelijoiden, yritysmaailman, yliopistojen, kansalaisjärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen edustajista koottu ryhmä.

Nicaragua on nyt tilanteessa, jossa hyviä vaihtoehtoja kriisistä ulospääsyyn on vähän.

Sisäpiiritiedon mukaan ryhmän lähtökohtana dialogin jatkumiselle on, että presidenttipariskunnan vallasta luopumiselle asetetaan takaraja ja maassa tulee pitää lyhyen ajan sisällä puolueettomat ja vapaat vaalit.

Ortega-Murillon eroa ja heidän asettamista syytteeseen opiskelijoiden ampumisesta sekä väliaikaisen hallituksen muodostamista vaaditaan myös äänekkäästi.

Entinen vallankumousjohtaja ja ”orteguismin” vastaisen sandinistiliikkeen johtohahmo Dora María Téllezin mukaan valtaan takertuneella Ortegalla ei ole todellista halua löytää rauhanomaista ratkaisua tilanteeseen ja hän ei usko dialogiin.

”Missä tahansa maassa tällainen kriisi johtaisi hallituksen irtisanoutumiseen”, Tellez sanoo verkkolehti Confidencialissa.

Télleziltä kuitenkin unohtuu, että samaiselta mantereelta löytyy maa, jossa näin ei ole käynyt – ja joka saattaa toimia Ortegan toimintamallina.

”Ortega pyrkii Venezuelan Nicolás Maduron lailla pienten myönnytysten saattelemana vain ostamaan itselleen aikaa”, arvioi puolestaan toimittaja Julio López Onda Local radio- ja digimediasta.

”Ortega joutuu vaimonsa kanssa jättämään vallankahvan, se on selvää.”

López näkee Ortegan pyrkivän ensisijaisesti opiskelijoista ja erilaisista kansalaistoimijoista syntyneen oppositiokoalition hajottamiseen, aivan kuten Venezuelassa on tehty.

”Ortega joutuu vaimonsa kanssa jättämään vallankahvan, se on selvää. Kysymys on vain siitä, miten ja milloin se tapahtuu.”

Ortegan presidenttikausi on päättymässä vasta vuonna 2021. Vaikka dialogi lähtisikin liikkeelle, parhaimmillaan se tarkoittaisi institutionaalisuuden jonkinasteista palauttamista ja aikaistettuja vaaleja. Se on valtava haaste nyt spontaanisti syntyneelle protestiliikkeelle, jonka pitäisi organisoitua poliittiseksi muutosvoimaksi pikavauhtia.

Jos dialogiyritykset epäonnistuvat ja protestit jatkuvat, kriisi syvenee entisestään. Tien päässä häämöttää siinä tapauksessa jossain vaiheessa presidenttipariskunnan vallan väkivaltainen lopettaminen.