Toimittajia pidätetään, lehtiä suljetaan, ihmisiä katoaa. Syyskuussa Tansanian johtoa arvostellutta oppositiopoliitikko Tundu Lissua ammuttiin. Huolestuttavat uutiset ovat seuranneet Tansaniassa toisiaan sen jälkeen, kun nykyinen presidentti John Magufuli nousi valtaan marraskuussa 2015.

Presidentistä odotettiin uudistajaa, joka lupasi edistystä ja kitkeä maasta korruption. Toisin kävi. Kansalaisyhteiskunnan, poliitikkojen ja median toimintaa on rajoitettu vähitellen. Kriittisessä tilassa ollut oppositiopoliitikko Lissu on nyt Euroopassa.

Tansanian joutui myös jättämään MwanaHalisi-lehden päätoimittaja Ansbert Ngurumo.

Ngurumon lehti kiellettiin viime syyskuussa ensin 90 päiväksi, sitten kahdeksi vuodeksi. Perustelu sulkupäätökselle oli Ngurumon kirjoittama artikkeli, joka hallituksen mukaan loukkasi presidenttiä. Ngurumo oli arvostellut presidenttiä viikoittaisessa kolumnissaan jo puolentoista vuoden ajan.

Eräs Ngurumon kollega, joka tuntee presidentin, oli jo aiemmin kehottanut Ngurumoa lopettamaan kolumninsa kirjoittamisen.

”Ongelmat kuitenkin räjähtivät tämän yhden artikkelin takia.”

Ngurumo oli pohtinut artikkelissaan sitä, voisiko hallituksella ja presidentillä olla jotain tekemistä oppositiopoliitikko Lissun ampumistapauksen kanssa. Presidenttiä avoimesti kritisoinut Lissu oli ollut ennen ampumista useamman kerran pidätettynä presidenttiä koskevista lausunnoistaan. Lissu on nimittänyt Magufulia muun muassa ’heikoksi diktaattoriksi’.

Diktaattori-vertaukset päätyivät painettuina t-paitoihin, ja paitoja pitäneet ihmiset pidätetyiksi. Ampumistapauksen jälkeisissä lausunnoissaan presidentti kutsui tekoa ’barbaariseksi’ ja ’epäinhimilliseksi’ ja sanoi poliisin tekevän kaikkensa ’tuntemattomien’ syyllisten löytämiseksi. Ampujia ei ole vieläkään saatu kiinni.

”En kirjoittanut hänestä henkilönä, vaan presidenttinä, mutta hän ei kestä kritiikkiä. Lain mukaan voit haastaa lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta, mutta et voi sulkea sitä vain siksi, että et pidä siitä, mitä se kirjoittaa sinusta”, Ngurumo sanoo.

Vertaa Magufulia Hitleriin ja Mussoliniin

Ngurumo on huolissaan Tansanian sananvapaustilanteesta. Hänen mukaansa toimittajien itsesensuuri on kasvanut ja journalismia käytetään propagandan välineenä.

”Toimittajat ’tappavat’ itse juttunsa. Monet pelkäävät kirjoittaa ’isoista nimistä’, mutta minä teen sitä, koska se on työtäni”, Ngurumo sanoo.

Kiristynyt tilanne näkyy tilastoissa. Vielä vuonna 2015 maa oli Toimittajat ilman rajoja -järjestön sananvapausindeksillä mitattuna 180 valtiosta 75. Vuonna 2017 sijoitus oli kahdeksan sijaa huonompi, eli 83.

Ei ole ensimmäinen kerta kuin sananvapautta rajoitetaan Tansaniassa, mutta se, missä määrin sitä tehdään nyt, on Ngurumon mukaan poikkeuksellista. Pelkästään yli 50 sosiaalisen median käyttäjää asetettiin viime vuonna syytteisiin kapinan lietsomisestä ja presidentin loukkaamisesta. Tansanian sananvapaustilanne on ottanut takapakkia vuosikymmeniä taaksepäin.

”Aiemmin ei ole ammuttu poliitikkoja, eikä siepattu toimittajia tai suljettu lehtiä vain siksi, että presidentti ei pidä tietystä artikkelista. Nyt meillä on presidentti, joka haluaa päättää, mistä lehdet kirjoittavat, ja mitä kuvia saa julkaista etusivulla”, Ngurumo sanoo.

Ngurumo ei säästele kritiikkiä: hän vertaa Magufulia jo Hitleriin ja Mussoliniin.

”Meidän tiemme tulee olemaan samanlainen, jos muutosta ei tapahdu”, Ngurumo sanoo synkästi.

Piileskeli tappajia hotelleissa

Ngurumon kohdalla tilanne kärjistyi entisestään, kun häntä pyydettiin haastateltavaksi paikallisen televisio-ohjelman suoraan lähetykseen.

”Kerroin mielipiteeni Magufulin toimista ja lehden sulkemisesta lähetyksessä yhtä suorasti kuin aiemminkin. Presidentti ei tietenkään pitänyt näkemästään”, Ngurumo sanoo.

Pari päivää myöhemmin, kun Ngurumo oli matkalla toisessa kaupungissa, hänen puhelimensa soi.

”Lähteeni hallituksessa sanoi, että jos en lähtisi, minulle kävisi samalla tavalla kuin Lissulle. Perässäni oli miehiä, jotka aikoivat tappaa minut”, Ngurumo kuvailee.

Puheluita tuli lisää. Kaikki lähteet viittasivat hallitukseen. Ngurumoa pelotti. Kylmä hiki virtasi otsaa pitkin. Hän ei voisi enää palata kotiinsa, sillä se vaarantaisi paitsi hänen henkensä myös hänen perheensä.

Kahden viikon ajan Ngurumo vaihtoi hotellia Dar es Salaamin sisällä ja rekisteröityi eri vastaanotoissa ystävänsä nimellä. Hotellihuoneista hän ei poistunut. Tarkkaa olinpaikkaa ei voinut kertoa edes omalle perheelle. Ainoastaan Ngurumon ystävä tiesi, missä hän milloinkin oli.

Neljännen hotellin johtaja kertoi, että kaksi miestä oli näyttänyt Ngurumon kuvaa ja kysellyt hänestä. Miehet olivat varanneet huoneen hotellista.

”Silloin tajusin, että en näe huomista, jos en lähde maasta mahdollisimman pian.”

Samoihin aikoihin amerikkalainen Committee to Protect Journalists -järjestö otti yhteyttä Ngurumoon. Järjestö oli kuullut Ngurumon tilanteesta ja halusi auttaa. Järjestön avulla Ngurumo pakeni Nairobiin, Keniaan.

Sana Ngurumon tilanteesta oli levinnyt eri puolille Eurooppaa. Apua tarjottiin muun muassa Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta. Ngurumo saatiin autettua Eurooppaan ja lopulta Suomeen.

Tulevaisuus auki: ”Haluaisin yhä kirjoittaa”

Ngurumon vaimo ja viisi lasta ovat yhä Tansaniassa. Erossaolo perheestä on rankkaa, mutta se on ainoa vaihtoehto pitää perhe turvassa.

”Perheeni pyysi minua lopettamaan toimittajan työni, koska se on heidän mielestään liian vaarallista ja saa minut ongelmiin. Kyse ei ole kuitenkaan työstä, vaan siitä, mitä sanoo. Tansaniassa ongelmiin ovat joutuneet myös taiteilijat, muusikot ja poliitikot – jopa piispa.”

Ngurumo ei ole harkinnut kertaakaan lopettavansa kirjoittamista.

”Teen tätä sydämestäni. Tämä on minun kutsumukseni ja palvelukseni maalleni.”

Ngurumo uskoo yhä, että tappomiehet hänen perässään olivat hallituksen tilaamia.

”Henkeni pelastui vain siksi, että hallituksessa oli ’pettureita’, jotka eivät pidä presidentin toimista, ja varoittivat minua etukäteen.”

Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Ngurumon toimittajakollega katosi viime marraskuussa. Häntä ei ole vieläkään löydetty. Tällä hetkellä Ngurumon oma tulevaisuus näyttää epävarmalta.

”Jossain kohtaa minun on palattava Tansaniaan pitämään huolta perheestäni. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole turvallista. Haluaisin yhä kirjoittaa, mutta mahdollisuuteni ovat todella rajatut.”

 Monen asian on muututtava Tansaniassa ennen kuin tilanne paranee.

”Ensin on ratkaistava ongelma, joka tällä hetkellä on presidentti. Ihmisten on vaadittava muutosta ja demokratiaa. Se vaatii koko kansan ponnisteluja – ei vain toimittajien. Vain niin saadaan muutosta aikaan.”