”Kenestä tahansa voi tulla ihmisoikeuksien puolustaja: pitää vain puuttua epäkohtiin ja tukea heikompia. Eikä se useimmiten tapahdu mahtipontisin elein, vaan arkisissa tilanteissa”, toteaa ihmisoikeuspuolustajien tukijärjestö DefendDefendersin johtaja Hassan Shire.
Somalian Mogadishussa kasvanut Shire ajautui ihmisoikeuksien pariin pikkupoikana. Poliisit tunkeutuivat Hassanin perheen kotiin ja pidättivät Shiren sedän. Setä oli ihmisoikeusjuristi ja entinen ministeri Ismael Jim’ale Osoble.
”Setäni istui monta kertaa vangittuna mielipiteidensä takia. Nousin nuorena puolustamaan häntä, enkä ole sen jälkeen istunut, vaan jatkanut syrjittyjen puolustamista”, Shire sanoo.
Tällä hetkellä ihmisoikeuspuolustajia tarvitaan Shiren mukaan enemmän kuin koskaan. Ihmisoikeuksien saralla otetuista edistysaskelista huolimatta maailmassa oli Shiren mukaan enemmän toivoa kaksikymmentä vuotta sitten.
”Rautaesirippu romahti, monet Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maat demokratisoituivat ja ihmisoikeuksista puhuttiin eri tavalla ja yhteisessä rintamassa”, Shire sanoo.
”Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole normi Afrikassa.”
Nyt Shireä huolestuttaa etenkin se, että samaan aikaan kun ihmisoikeuksien perinteiset puolustajat Yhdysvallat, Kanada ja Eurooppa natisevat liitoksissaan, Venäjän ja Venezuelan kaltaiset maat pyrkivät tietoisesti heikentämään ihmisoikeuksia maailmalla.
Siksi ihmisoikeuksien puolustajilla on tukalat oltavat kahdella rintamalla samaan aikaan.
”Kun vapaan maailman johtaja hyväksyy, että toimittaja leikellään sahalla paloiksi, se lähettää diktaattorille vahvan viestin siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.”
Liian kyyniseksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Shiren mukaan ihmisoikeuksien puolustajat ovat ottaneet erävoittoja monessa Afrikan maassa. Esimerkiksi Tunisian pääkaupunki Tunisista on tullut oman alueensa keskus ja turvasatama ihmisoikeusjärjestöille.
Samaa voi myös sanoa Etiopian pääkaupunki Addis Abebasta. Lisäksi Ugandan pääkaupunki Kampala ja Etelä-Afrikan Johannesburg ovat Shiren mukaan turvallisia ihmisoikeuksien puolustajille.
”Euroopassa jotkut näkevät Afrikassa vain Sudanin tai Burundin. He eivät huomaa, että esimerkiksi Ghanassa ja Botswanassa on otettu valtavia edistysaskelia. Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole normi Afrikassa”, hän toteaa.
Shiren mukaan ajassa, jossa pakolaiskriisi ja pakolaisten kohtelu hallitsevat Euroopassa käytävää julkista keskustelua, on tärkeä muistaa, että suurin osa pakolaisista päätyy konfliktien lähialueille. Esimerkiksi Ugandassa pakolaisia on yli kaksi miljoonaa. Silti paikalliset ovat suhtautuneet heihin lämpimästi ja vastaanottavaisesti.
Hassan Shire vieraili Suomessa ihmisoikeuksien päivän juhlaseminaarissa, joka järjestettiin sen kunniaksi, että tänä vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun YK:n yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen.
Eräs seminaariin osallistunut Kallion lukion oppilas kysyi sen paneeliin osallistuneelta Shireniltä, miten pitäisi toimia silloin, kun käsitykset ihmisoikeuksia ovat ristiriidassa keskenään. Yhdelle oikeus harjoittaa uskontoaan voi toiselle ilmetä sortona.
”Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Nuoret suhtautuvat ihmisoikeuksiin intohimoisesti.”
”Olemme kaikki luojan luomia. Koraani ja Raamattu opettavat, ettei ihmisiä saa vahingoittaa. Uskonnollisia yhteisöillä on oikeus harjoittaa uskontoaan, mutta heillä ei ole oikeutta vahingoittaa muita. Ei ole heidän tehtävä tuomita – jääköön se Jumalalle”, Shire vastaa.
Teemme haastattelua Finlandia-talon aulassa, ja suurin osa seminaarivieraista on lähtenyt. Ulkona on kylmä ja pimeä. Shiren on tarkoitus lentää seuraavana päivänä takaisin Ugandaan. Asetelma herättää kysymyksen siitä, minkä pitäisi muuttua, jotta seuraavan ihmisoikeuksien päivän juhlaseminaarissa olisi enemmän aihetta juhlaan.
”Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Nuoret suhtautuvat ihmisoikeuksiin intohimoisesti. Ei siksi, että he olisivat joko suomalaisia tai afrikkalaisia, vaan koska he ovat ihmisiä.”