Saamelaiset, romanit ja muut Suomen vähemmistöt on sivuutettu kotimaisessa historian tutkimuksessa. Suomi on pyrkinyt sulattamaan heitä valtakulttuuriin. Muun muassa nämä asiat nousevat esille Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen tuoreessa Kenen historia? -raportissa.
Suomalaisilla on siis paljon parantamisen varaa siinä, kuinka maan historiaa lähestytään. Peruskoulusta lähtien historiaa opetetaan kansalliskertomuksen kautta, sanoo yksi raportin toimittajista ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Emma Hakala.
“Tämä puolestaan luo ulkopuolisuuden tunnetta ei-kantasuomalaisten oppilaiden keskuudessa. Jos vähemmistöjen edustajat eivät koe yhteenkuuluvuutta Suomen historiaan, he eivät myöskään hae yhtä innokkaasti opiskelemaan historiaa kuin kantasuomalaiset. Siten valitettavasti myös raportin valmistanut työryhmä koostuu pitkälti keski-ikäisistä miehistä”, Hakala sanoo.
“Kun saamelaisten asema jätetään käsittelemättä, heidän historiaansa tutustuminen jää yksilöiden vastuulle.”
Hakala arvioi, että vähemmistöjen ylenkatsominen historiantunneilla heijastuu myös päivänpoliittisiin kysymyksiin. Esimerkiksi saamelaisten oikeudet ovat monille suomalaisille turhakin etäisiä, koska harva on joutunut miettimään niitä.
“Kun saamelaisten asema jätetään käsittelemättä, heidän historiaansa tutustuminen jää yksilöiden vastuulle. Tämä taas vaikuttaa kansalaiskeskusteluun tai oikeastaan sen puutteeseen”, Hakala sanoo.
Sama pätee Suomen romanivähemmistön kohdalla. Esimerkiksi raporttia varten haastateltu Romaninuorten neuvoston varapuheenjohtaja Leif Hagert toteaa, ettei Suomen romaniyhteisöstä puhuta historianopetuksessa kuin sivumennen silloin, kun käsitellään toisen maailmansodan aikaisten juutalaisvainojen muitakin uhreja.
Hakalan mielestä ongelmallista on myös se, että Suomessa kansallista historiaa opetetaan erillään maailmanhistoriasta.
“Erottelu on keinotekoinen. Suomi ja sen historia ovat aina olleet vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, vaikkei Suomi olekaan ollut siirtomaavalta. Historianopetuksessa olisi syytä tuoda tämä näkökulma vahvemmin esiin”, hän tuumii.
Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys painottaa myös, että historiantutkimus ja -opetus ovat avainasemassa paitsi integraation ja historian totuudenmukaisen käsittelyn näkökulmasta, myös konfliktien ennaltaehkäisyssä ja käsittelemisessä.
Vähemmistöjen sivuttaminen historianopetuksessa ei ole ominaista ainoastaan Suomelle vaan kyseessä on globaali ilmiö. Esimerkiksi Balkanin niemimaalla ei olla vieläkään käsitelty kaikkea, mitä alueen konflikteihin liittyy. Lisäksi konfliktien tapahtumia käsitellään usein kärjistyneillä tulkinnoilla. Tämä saattaa johtaa siihen, että jännitteet jäävät kytemään pinnan alle.
Toisaalta konfliktien osapuolten saattaa – poliittisten intressien vuoksi – olla myös vaikea löytää yhtenäinen tulkinta historiasta.